Venäläisiä oluita ei taida vielä olla ollutkaan maisteltavina, joten se vahinko korjataan nappaamalla Alkosta iso ja miehekkäästi alkoholia sisältävä pietarilainen lager. Kotona huomataan pullon korkin olevan jotenkin valmiiksi lommolla, mikä harmittaa Macea, koskapa hän toimittaa testipullojen korkit varovaisen avauksen jälkeen kaverinsa valtaisaan kokoelmaan. No, lommosta huolimatta juoman aromit ovat pysyneet pullossa. Kaiketi.
Baltika on hyvin vaaleaa ja runsasvaahtoista, ja siinä on hyvin vähäinen tuoksu. ”Onpa jännä maku”, toteaa Lace ensihuikasta. Toinen ja kolmas huikka alkavat kääntää arvioita negatiiviseen suuntaan. Vaaleaksi lageriksi aromi on kieltämättä hivenen erikoinen: jopa salmiakkisia sävyjä, yrttejä ja tymäkkä alkoholinen loppunielaisu. Mieleen tulee sairaalan desinfiointiaine, mikä väistämättä laskee pisteitä.
Jälkimakua ei kauheasti ole, mutta alkoholisuus saa epäilemään, että juomaan on lisätty viinaa. Humala tai mallas ei juurikaan maistu, vaan erikoinen väkevä yrttisyys, mikä sinänsä on omaperäisyydessään plussaa, mutta makuna aika karu. Jollain lailla raaka ja hienostelematon juoma.
Ei saanut testaajapariskuntaa kaipailemaan toista pulloa, vaan juoma laski aikalailla hitaasti, mikä vaalean lagerin kyseenollessa on harvinaista. Lace jopa ehdotti juoman lopun heittämistä lavuaariin, mutta ei tämä nyt sentään ihan niin pahaa ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.