Vielä ei ole pääsiäinen, mutta koska testauksia ei enää ole jonossa ja blogin päivitysvastuu painaa Macea, pitää tämä pääsiäisolut ottaa nyt jo käsittelyyn. Toisaalta, hyvä kai se on lukijan (tai molempien lukijoiden) etukäteen tietää, mitä pääsiäiseksi ostaa, ettei tarvitse seuraavaan vuoteen odotella. Nih.
Juoman kehuttiin etiketissä sopivan suklaakakun kanssa, niinpä sellainen hankittiin. Lace päätyi äärimmäisen makeaan Frödingen pakaste-mutakakkuun, joka oli varastaa koko huomion. Oli meinaan sitten niin hyvvää, vaikkakin yksi pala riitti kertasuoritteena. Kermavaahto hiukan lievensi makeutta, koska oli sokeritonta.
Mutta olueen palataksemme: se on tummaa, muttei sysimustaa ja kuohuu, mutta vaahto häviää nopeasti. Tuoksussa suklaan erottaa, ja maussakin on kaakaopapumaisia vivahteita. Jälkimaku on melko lyhyt. Helppoa juotavaa, eikä kovin väkeväarominen. Lähinnä tulee mieleen tumma lager, ja juoma on ”suklaisuudestaan” huolimatta raikasta ja kevyttä. Ei anna ”paksua” vaikutelmaa, eikä ole varsinaisesti makea tai mämminen.
Lace haluaa vielä erityisesti painottaa sitä, että olut sopi täydellisesti suklaakakun kanssa. Aivan perfect. Suosittelemme siis lämpimästi hankkimaan niin kakkua kuin oluttakin pääsiäiseksi.
”Tää on hyvää, mää vallan ihastuin”, ylisti Lace, ja päätti pääsiäisenä juoda tätä lisää. Ei Maceltakaan pahaa sanaa irronnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.