Vanhanaikaisella patenttikorkilla varustettu, etiketin mukaan käsintehty luomuolut, jota on valmistettu 85000 pullon numeroitu sarja. Macen mielestä tämmöiset ”keräilyoluet” ovat aika höpöhöpöä, mutta pakkohan se testata kuitenkin oli. Oluen tarjoilulämpötila on 12-16 astetta, mutta pullo unohtui tiskipöydälle tuntikausiksi, kun telkkarista tuli varmaan jotain kiinnostavaa tai sitten oli muuta aktiviteettia.
Juoma on vaaleahkonruskeaa ja vaahtoaa runsaasti. Vaahto myös on hyvin pysyvä. Väkevähkö, hivenen erikoinen tuoksu, josta Macen nenä poimi lähes mentolimaisia yrttiaromeja normaalin oluentuoksun joukosta. Ensikulauksella otsa hieman rypistyi, mutta ei sentään kauhunkiljahduksia irronnut. Mallasta ja humalaa löytyy, kuten oluissa yleensäkin, mutta, Lacen sanoin ”erilaista, ei mikään tusinamaku”. Lace ilmoitti myös ”jossain määrin pitävänsä” Tuiskusta.
Lämpimähkö juoma antoi hieman sahtimaisen vaikutelman ja oli pehmeähköä, mutta melko voimakasaromista. Kevyt humalan jälkimaku, ei juurikaan kitkeryyttä. Lace ilmeisesti tykästyi tähän olueen, koska täytti TOISEN lasinsa niin reippaasti, että vaahto kuohui pöydälle. Mace ei tykännyt ihan niin paljon kuin Lace, jonka loppukaneetiksi juomasta jäi vastaansanomaton: ”Maukas, eli semmoinen, missä on makua” –määritelmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.