Hartwall Sininen III 4,5%

80-luvulla Mallasjuoman Lahden Sininen oli eräs oluiden perusmerkeistä. Sitten Hartwall osti Mallasjuoman ja Lahden juomat katosivat. Vuonna 2008 Hartwall alkoi kuitenkin taas tölkittää Sinistä, jopa Lahdessa, mutta juoma on auttamatta jäänyt marginaaliin. Tunnettuutta ei lisää normaalia korkeampi hintakaan. Mace löysi tölkin marketin kylmäkaapin nurkasta.

Samalla oli mahdollisuus testata Lacen kirpputorilöydöt: pienet oluttuopeiksi sopivat sinappipurkit. Kuva ohessa. Tai yksi niitä vain testattiin, koska Mace oli ainoa testaaja.
Juoma on hyvin vaaleaa ja paksuvaahtoista. Vaahto jää pitsimäisesti lasin reunoille. Ja mikä on hassua, Wikipediassa lukee, että olut on vaahdoltaan niukka… Eikä ole.

Tuoksussa on häivähdys sitrusmaista hedelmää, mutta se on suht tavanomainen kuitenkin. Maku: kyllä tämä melkoisen tavallista suomi-olutta on. Kielellä puree hyvin, makua suht runsaasti, vähäinen kitkeryys, kevyt jälkilämpö. ”Finest Finnish Beer” leuhkii etiketti, mutta ei tämä nyt kovin erikoista ole. Tuskin Mace erottaisi sokkotestissä tätä mistään bulkkilagerista.

Hinnanero ei oikein ole perusteltavissa. Mahtaako juoma ratsastaa ja olla hengissä vain joidenkin jääräpäiden nostalgialla, kun saunajuomana on aina ennenkin ollut Sinistä, eikä muita viitsitä edes kokeilla? Ei pahaa, muttei parastakaan, on testaajamme konkluusio.

Savanna Dry Premium Cider 5,5%

No nyt on eksotiikkaa ilmassa. Testattavana on nimittäin etelä-afrikkalainen siideri Alkon hyllyltä.

Hyvin hento tuoksu kantautuu pullonsuusta. Maussa omenamehua, pehmeyttä, alkoholia ei havaitse. Erittäin helppoa juotavaa, eipä uskoisi 5,5 -prosenttiseksi.

Juoma on etiketin mukaan kuivaa, mutta ei suinkaan ole mikään ikenet vetäytymään saava kokemus, vaan Lacen asteikolla lähes makeaa ja Macen mielestä juuri sopivaa. ”Tää on hyvää”, toteaa ensikulausten jälkeen Lacekin ja Mace murahtelee hyväksyvästi. ”Älyttömän hyvää”, jalostuu Lacen mielipide, kun hän on saanut lasinsa tyhjäksi. Kauaa siihen ei mene, sillä Mace ei ehdi siinä ajassa maistelemaan kuin muutaman viipyilevän suullisen. Vanha siiderihai löysi itselleen maittavan juoman.

Hyvä, laadukas siideri, Kaksikko suosittelee. Osataan sitä siidereitä näköjään tehdä kaukomaillakin.

Puur La Trappe 4,7%

Otetaan tämmönen Puur-siideri, huikkasi Mace Lacelle keittiöstä ja korkkasi pullon. Mutta mikä siideri näin pahalta haisee? Hmm… ei se olekaan siideriä, se on olutta.

” Trappist on suojattu nimi, jota voidaan käyttää vain benediktiiniläisten trappistiluostareiden munkkien valvonnassa tehdystä luostarioluesta. Lisäksi vaatimuksena on, että olut pannaan luostarin tiloissa, ja että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön. Nimeen oikeutettuja luostareita on seitsemän ja yhtä lukuun ottamatta ne sijaitsevat Belgiassa.” Näin kertoo Wikipedia tämänkertaisesta testattavasta.

No, tämä selvä. Miltä se maistuu?

Juoma on suodattamatonta, epämääräisen kiljumaisen näköistä sameaa ja vaaleankellertävää. Pohjalla on runsas sakkakerros. Erikoinen, kastuneen viljan mieleen tuova, ei välttämättä kovin hyvä tuoksu tunkee pullosta. Melko erikoinen on makukin: vähän vetinen ja kevyesti kitkerä ”vehnäolutmainen” aromi (vehnää juoma ei sisällä). Lace tyrmää juoman ensikulausten jälkeen täysin, mutta lieventää myöhemmin kantaansa. Makuun alkaa tottua. Eipä tämä siltikään iskenyt kummankaan testaajan makuhermoihin. Maku ei ole väkevä, mutta jotenkin tympeänkitkerä ja hiivainen, eikä perinteiseen suomalaiseen olutmakuun sopiva.

Mace maisteli juomansa suht reippaasti, mutta Lace joi lasinsa loppuun silkalla sinnillä ja irvisteli päälle. Ei tykätty, mutta pakko myöntää, että juomassa on oma luonteensa eikä se huku massaan. Erikoisuudentavoittelijan valinta.

Olvi Halko 4,5%

Kaamea epäilys: Olvi tölkittää samaa olutta moniin eri tölkkeihin. Miten näitä muuten voisi olla näin paljon? Lace oli bongannut uusimman tuotoksen, Olvi Halon, marketissa ja pyysi Macea hankkimaan sen testattavaksi kun vastaan osuu. No, osuihan se, ja Mace myöskin kuvasi tölkin luonnollisessa ympäristössään eli liiterissä.

Erikoisuus valitettavasti loppuu tölkkiin. Ulkonäöltään juoma on niin tavallista kuin olla ja voi. Nättiä ja runsasvaahtoista, mutta laimean väristä. Testaajien nenät tavoittavat kevyesti metallisen oluen perustuoksun. Lace nuuhki niin antaumuksella taas, että veti vaahtoa nenäänsä. Ainakin meillä on passiota harrasteeseemme.

Ja aromi: se on melko mauton ja lyhyt ja laimeahko. Eipä ole erikoista, vaan hyvinkin tavallista ”markettikaljaa”, jossa ei ole pahemmin makua ennen eikä jälkeen. Jotain hiivamaista tavoitti Lacen makusilmut.

Eli tämä on kaljaa, eikä parhaimmasta päästä. Varmaan ihan samaa kuin normaali Olvi III, prosentitkin täsmäävät. Miksi korkeampi hinta??

Kiss Cherry flavour cider 4,5%

Saahan tätä Suomesta, havahtuu Mace, kun huomaa lähimarketissa hyllyllisen virolaissiidereitä. Taannoin maisteltu mustaherukka-Kiss ei tuottanut kovin mieltäylentävää makuelämystä, mutta kirsikkasiidereitä ei ole vielä testattu, joten sellainen sujahtaa Macen ostoskoriin.

Tölkissä on ”juhlava” ylimääräinen alumiininen kansipaperi. Juoma on punaista, ja siinä on hento kirsikan tuoksu. ”Just tää kamala tekokirsikan haju”, valittaa Lace, joka on melko lailla tuominnut siiderin jo ennen maistamista. Mace on armeliaampi, eikä koe makuakaan erityisen pahaksi. Melko makeaa, mutta ei raskasta/paksua. Kirsikaltahan tämä maistuu, eikä maku ole kaikkein esanssisin mahdollinen, onneksi.

Macen arvion mukaan ehkä hieman liian makeaa, mutta selvästi parempaa kuin mustaherukkasiideri. Lace heltyy lopulta toteamaan, ettei juoma ole ihan hirveistä hirveintä, mutta eipä paljon kiitostakaan anna, eikä suostu santsimukilliseen.

St Feuillien Cuvée de Pâques 7,5%

Melko pitkäksi aikaa jääkaappiin unohtunut belgialaisolut, jonka testaus siirtyi kovien prosenttien luoman mielikuvan vuoksi: kyseessä ei olisi mikään helppo saunakalja. Lopulta aika oli kypsä, ja voitiin testata pitivätkö kuvitelmat lainkaan paikkaansa.

Juoma on kotisiman väristä ja näköistä sameaa ja runsaasti vaahtoavaa. Tuoksua ei ole juurikaan. ”Tuntuu jotenkin paksulta suussa”, kertoo Lace ensisiemauksen jälkeen. Maussa kaksikko havaitsi rusinaa, mallasta ja ehkä jotain kevyttä makeutta. Kitkerää tämä ei ole ja oikeastaan melko helppoa juotavaa kovista prosenteista huolimatta. Alkoholia ei juurikaan huomaa.

Lace yltyi olutta kehumaan: ”Mää sanoisin, että tää on hyvää”. Macekin sai lasinsa helposti tyhjäksi.

Jotenkin erilainen juoma tämä. Norjankielinen (jostain kumman syystä) etiketti paljasti, että juomaan on kuin onkin lisätty sokeria. Kyllä me siis jotenkin oikein maistettiin. Ei ole pahaa, eikä oikeastaan lainkaan sellaista kuin odotettiin. Niin sitä menee mestarikin vipuun toisinaan.

Olvi Sandels 4,7%

Olvin ”parempaa keskiluokkaa” edustava lager, jota harvemmin löytää tarjouksesta, mutta myydään kuitenkin paketeissa. Kaksikko laittoi yhden pintin tölkin tarkkaan arviointiin.

Juoma on vaaleaa ja hyvävaahtoista, lähes tuoksutonta. Maistettaessa suuhun leviää vahvahko ja täyteläinen, hyvin suomalaistyylisen lagerin maku. Ei siis ”kukkaishumalointeja”, vaan perinteinen olut. ”Juu, ei mikään ihme, että kaveri kelpuuttaa vain tämän saunajuomaksi”, toteaa Lace. Sandels on kaikin puolin tasapainoista maultaan, ja jälkilämmöksi jää kevyt alkoholin hohka rintaan.

Ei tämä mitään ihmeellistä/erikoista ole, mutta perinteisten suomi-lagerien parhaimmistoa. Olutta.

Kurko Super kevyt greippi 4,6%

”Super kurko maku – Super vähän sokeria”… kevyesti white trash –henkiset mainostekstit koristavat tätä purkkia. Kohderyhmä ei ainakaan vietä aikaa missään G.W. Sundmanin ravintolassa. Mutta kaupaksi Kurkot käyvät ja itse asiassa jo aikoja sitten testattu Kurkon Turbo karpalolonkku on skumppien jälkeen tämän vuoden eniten haettu juoma blogissamme.

Juomassa on normaali-ok ginilonkun tuoksu ja ulkonäkö. Makukin on ensin ihan ok, mutta latistuu sitten ja loppumauksi jää tympeä aspartaamin aromi. Tosi äkkiä tätä juo, mutta halju ja vähäinen gin long drink –aromi ja tahmeaa limaa kurkkuun keräävä tekomakeutus eivät iske. Giniaromia saisi olla enemmän. Alkoholia ei juomasta juurikaan havaitse.

Jos lonkusta tykkää, eikä kiloja halua, niin kaipa tätäkin voi kokeilla. Parempiakin juomia kyllä löytyy.

Marsalkka tumma täysmallaslager 4,6%

Elokuisen päivällishetken ruokajuomaksi valittiin Saimaan Juomatehtaan "vuosisataisia olutperinteitä vaalien valmistama suomalaisen käsityön taidonnäyte". Mace mietiskeli, että marsalkka taisikin olla suurinpiirtein viimeinen vielä oluenvalmistuksessa ryöstöviljelemätön arvonimi. Olutta voi kutsua myös Macen nimikko-olueksi, tarkoittaahan hänen uljas nimensä muun muassa sauvaa. (Syytä siihen, miksi Mace on juuri Mace, emme ala tässä käsittelemään)

Ja asiaan: Suomessa on totuttu miettimään ruuan seuraksi sopivaa viiniä. Harvemmin tulee mieleen miettiä oluen sopivuutta erilaisten ruokien kyydittäjäksi. Marsalkkaa suositellaan mausteisten ja savuisten liharuokien, riistan ja makkaroiden sekä suklaisten jälkiruokien seuraksi. Lacen rakkaudella loihtima ateria ei ehkä ihan osunut näihin kategorioihin, mutta eipä kaksikkomme muutenkaan ole tunnettu tarkasta hifistelystä.

Juoma vaahtosi lasissa kauniisti ja "jännästi" - sen kuvaileminen on vaikeaa, joten kokeilkaa itse! Tuoksu toi Macen mieleen meren, Lacen mielestä tuoksussa ei ollut mitään erikoista. Maussa oli kitkerähkö ensimaku, mallas maistui vahvasti. Ei kovin pehmeä maku, vaikka kitkeryyskään ei ole päällekäyvää. Ruoka taittoi kitkeryyttä sopivasti, ja olut olikin vallan mainio ruokajuoma. Mitään erityisen erityistä makuelämystä ei koettu, tosin parivaljakko epäili, että joku olutguru taatusti löytää tästä vuosisataisten perinteiden kristallisoiman aromin. Kaltaisillemme olutmaallikoille jäi täysien vatsojen lisäksi avoimeksi kysymykseksi "miksi". Miksi pitäisi juoda juuri tätä olutta, miksi tätä on valmistettu, miten tämä poikkeaa kaltaisistaan niin, että kuluttajan pitäisi ottaa hyllystä koriinsa juuri tätä eikä jotain muuta, selvästi halvempaa tummaa olutta? Pienpanimoilla on aina sama ongelma: miten erottua bulkkivalmistajista, jos juomassa ei ole mitään omaa ja erityistä?