Otetaan tämmönen Puur-siideri, huikkasi Mace Lacelle keittiöstä ja korkkasi pullon. Mutta mikä siideri näin pahalta haisee? Hmm… ei se olekaan siideriä, se on olutta.
” Trappist on suojattu nimi, jota voidaan käyttää vain benediktiiniläisten trappistiluostareiden munkkien valvonnassa tehdystä luostarioluesta. Lisäksi vaatimuksena on, että olut pannaan luostarin tiloissa, ja että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön. Nimeen oikeutettuja luostareita on seitsemän ja yhtä lukuun ottamatta ne sijaitsevat Belgiassa.” Näin kertoo Wikipedia tämänkertaisesta testattavasta.
No, tämä selvä. Miltä se maistuu?
Juoma on suodattamatonta, epämääräisen kiljumaisen näköistä sameaa ja vaaleankellertävää. Pohjalla on runsas sakkakerros. Erikoinen, kastuneen viljan mieleen tuova, ei välttämättä kovin hyvä tuoksu tunkee pullosta. Melko erikoinen on makukin: vähän vetinen ja kevyesti kitkerä ”vehnäolutmainen” aromi (vehnää juoma ei sisällä). Lace tyrmää juoman ensikulausten jälkeen täysin, mutta lieventää myöhemmin kantaansa. Makuun alkaa tottua. Eipä tämä siltikään iskenyt kummankaan testaajan makuhermoihin. Maku ei ole väkevä, mutta jotenkin tympeänkitkerä ja hiivainen, eikä perinteiseen suomalaiseen olutmakuun sopiva.
Mace maisteli juomansa suht reippaasti, mutta Lace joi lasinsa loppuun silkalla sinnillä ja irvisteli päälle. Ei tykätty, mutta pakko myöntää, että juomassa on oma luonteensa eikä se huku massaan. Erikoisuudentavoittelijan valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.