”Onpa kaunis väri”, esteetikkomme Lace ihastelee, kun Mace on ositellut tölkin laseihin. Ja onhan se nättiä: meripihkan syvä oranssinruskea väri ja kaunis vaahto. Tuoksu on hennon sitruksinen, mitä tosin tukkoisen nenän riivaama Lace ei taaskaan haista. Maku on melko mieto, ei lagerimainen (kun on kerran Ale…) ja loppuu jopa kinuskimaisiin vivahteisiin.
”En saa kiinni hajusta enkä mausta, mutta hyvää on”, arvioi flunssainen testaaja vastaansanomattomasti vuosien kokemuksen tuomalla arvovallalla. Täytyy siis tavata tölkistä, mitä juomassa on haettu: ”pintahiiva tuo hedelmäisyyttä ja raikas Cascade-humalointi ripauksen sitruksisuutta”. No, varmaan sitten.
Tämänkertainen vuosiolut on hyvin helppoa juotavaa ja raikas ale, mutta Mace arveli, että juomassa olisi saanut olla hiven enemmänkin aromia. Ehkei aivan edellisten vuosioluiden tasolle yltänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.