Tämä huokea belgialaisolut on virallisesti testaamatta, mutta Macelle tuttu (hän kun pihinä miehenä suosii usein edullisuutta jopa maun kustannuksella). Niinpä yksi tölkki lopulta uhrattiin yhden hengen testauksessa yhteisön hyväksi, ja kirjailtiin tuntemuksia ylös. Juoman valmistajan nimi on jostain syystä piilotettu hyvin pienellä tekstillä tuoteselosteen loppuun, ja sitä sai oikein tosissaan etsiä.
Kauniinvärinen olut kuohuu ja vaahtoaa kovasti, ja pumpulimainen vaahto laskeutuu hitaasti pitsikuvion kera. Tuoksu on vähäinen, mutta jotenkin teollisen fiiliksen jättävä.
Martens on kohtuuvahvasti humaloitu ja siinä on kevyesti alkoholinen loppuhenkonen. Maku ei ole kovin täyteläinen, ja ehkäpä halpuuden jollain lailla maistaa. Toisaalta kuitenkin ihan kelpo olutta, vaikkei mitään suussa sulavaa elämystä tarjoakaan. Pils vai lager, eipä sitä juuri erota. Kitkeryyttä/humalaa hieman normaalilageria enemmän.
Käyttöolutta, on siis testaajan lukitsema vastaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.