Carlsberg Copenhagen 4,5%

Tässä ihan uusi tuttavuus Carlsbergilta, Liettuassa valmistettu Copenhagen. Lasipulloon pakattu olut sisältää vehnää ja riisiä ja on hyvin vaaleaa. Eräs ”laimeimman” värisistä testatuista oluista.

Juoma kuohuu ja vaahtoaa kaadettaessa reilusti, mutta vaahto häviää nopeasti. Ei tuoksu juuri miltään. No, se ei haittaa, mutta se haittaa, ettei juoma maistukaan miltään. Lace sanoi maun olevan hiivainen, mutta Mace ei löytänyt mitään mainittavaa makua ensinkään. Copenhagen on kuin hiilihapotettua vettä, joka on saatu jollain konstilla käymään. Hyvin olematon juoma. Raikasta kyllä, mutta niin on lähdevesikin ja meidän oli tarkoitus juoda olutta.

Eipä tästä oikein mitään voi sanoa, kun ei ole mitään, mihin tarttuisi.

Euro Shopper Apple Cider 4,7%

Sitten siirryttiin halpislinjalle. Euroshopperin omenasiideri on valmistettu Suomessa, mutta sen tarkemmin ei paikkaa tai tehdasta mainosteta. ”Varmaan jossain Olvilla vedetty tyttösiiderien jämät lopuksi johonkin säiliöön”, arvioi Lace ennakkoluuloisesti. Saas nähdä.

Juoma on kauniisti kupliva ja hennon kellertävä. Tuoksu on mieto ja kevyesti esanssinen. Maku ei ole paha, vaan pirteä, perussiiderin tai halvan puolikuivan kuohuviinin tyylinen. Tai oikeastaan jonkun alkoholittoman vappusiiderin keväinen aromi. Lace yllättyi positiivisesti mausta: ”Täähän on oikeastaan ihan hyvää. Tämmöstä vois ostaa, jos tarttis enemmän ryypätä”. Vinkki siis kaikille suurkuluttajille.

Euroshopperin omenasiideri yllätti iloisesti ja on kaikin puolin toimiva ”ravintolasiideri”. Hinta-laatu –suhde on paikallaan, joten ennakkoluulot eivät tällä kertaa pitäneet paikkaansa.

John Kepplers Premium Irish Cider 4,5%

Lace oli onnensa kukkuloilla, kun lähi(-ö)marketista löytyi irlantilaista siideriä. Suurena irlanninystävänä Lace oli lainauttanut Macella kirjastosta pari irlantilaista elokuvaa (joista tosin toinen ei suostunut toimimaan). Lisäksi katseltiin muutaman vuoden takaisia matkavideoita Dublinista. Juoma siis sopi tunnelmaan mitä parhaimmin.

Väriltään likimain oranssi juoma kuohuu reippaasti. Ei kauheasti tuoksu miltään. Maku on mehumainen, Macella kävi mielessä jopa appelsiinimehu, vaikka juoma onkin ihan omenasta tehty. Kuivahkoa, mutta ei erityisen kuivaa, ”aito” siideri, mutta kuitenkin kuluttajaystävällistä. Leppoisaa, ei kovin paljon puraise vaan on suht hiilihapotonta, ei esanssista, vähäisesti tahmaa suuhun keräävää.

Ihan ok juoma, jossa ei ole kovin voimakasta makua, mutta jotenkin silti oma luonteensa. Plussalle meni.

Luostari Dubbel 7,5%

Parivaljakolle ihan uusi ja eksoottinen olutlöytö Alkosta. Saimaan Juomatehtaan väkevä ”luostariolut”, joka on etikettiinsä lainannut Valamon luostarin nimeä. Testaajien kesken syntyi debattia, onko Valamolla juoman kanssa todellisuudessa mitään tekemistä (päättyi ratkaisemattomaan). Juoman tarjoilulämpötila on 10-12 astetta, ja Lace nautti lasinsa mämmin jälkeen, Macen vetäessa sen ihan muuten vaan.

Kyseessä on punertavanruskea, lähes vaahtoamaton juoma. Tuoksua on hyvin vähän. Maku kotikaljamainen, pehmeä eikä kovin voimakas. Vahvat prosentit eivät juurikaan maistu. Kevyesti ”mämminen”, ja Lacen mielestä melko hyvä. Mace ei ihan niin paljon digannut, koska hieman vierastaa kevyesti makeita oluita.

Hyvin ”ulkomaalaisen” tuntuinen juoma, joka on tehty maisteltavaksi, ei pullotolkulla juotavaksi. Ehkä ruokajuomana parhaimmillaan.

Innis & Gunn Original 6,6%

”Smooth Scottish beer with hints of toffee, vanilla and oak”, kertoo tämän hienon näköisen skottioluen etiketti. Hintakin oli ihan sopivan hieno, eli 3,09 euroa pikkupullo. Toisaalta on tässä prosenttejakin reilusti (jos haluamme hakea perisuomalaiseen tapaan hinta/hyötysuhdetta).

Juomassa on nopeasti häviävä vaahto. Tuoksu leijailee kauas lasista ja se onkin hyvä tuoksu, josta tosiaan voi erottaa toffeen aromeja ”käyneen vivahteella”.

Alkumaku on melkein makea, lopuksi tulee alkoholinen kitkeryys, mutta melko lempeästi kuitenkin. ”Voisiko peräti sanoa, että tän makuista ei oo ikinä maistettu”, tuumii Lace, mutta on elämykseen tyytyväinen. Tämän tarkalleen 77 päivää tammitynnyrissä kypsytetyn oluen maku on kyllä jännä. Ei paksua, vaan raikasta, jotenkin hunaja-aromista. Ei tätä kovin nopeasti tule kipattua, mutta ei tällaisilla prosenteilla varustettuna kannattaisi kipatakaan.

Lace tykästyi ja voisi kuulemma juoda uudestaankin. ”Tää on hyvää. Tosi hyvää.”, hän toisteli hypnoottisesti lasistaan maistellessaan.

Crowmoor Extra Dry Apple Cider 4,7%

Vastaamme oitis lukijatoiveeseen ja testaamme Suomessa valmistetun Crowmoorin extra-kuivan version. Itse asiassa juoma on testattu jo joskus aivan uran alussa, mutta testipaperit jotenkin mystisesti katosivat. Kertaus on aina opintojen äiti, ja opin sauna se autuain, siispä: kerran viel!

Tuoksu on hieman esanssisempi, kuin aikaisemmassa Kississä. Juoma kuohuu ja kuplii vähäisesti, ja on jonkin verran kuivempaa kuin Viron siideri. Ei kuitenkaan kovin paljon, ja Lacen mielestä moni ”kuiva siideri” on todellisuudessa kuivempaa kuin Crowmoorin extra-dry. Ei siis todellakaan mikään ikeniä hyytävä kuivuuskokemus tämä, eikä hapanta.

Aika lailla helppoa juotavaa, ja maku kohtuullisen miellyttävä. Ei mikään teinisiideri (kuten eivät ole muutkaan Crowmoorit), mutta ei silti yliampuvan ”aikuinenkaan”, vaan keskitiellä pysytään. Pariskunta rankkasi kuitenkin Kissin tätä korkeammalle. Hyvin se silti maittoi. Pesee esim Fizzin extra-dry:n mennen tullen, ja on aivan erityylinen juoma. Verratkaa.

Kiss Premium Dry Apple Cider 5,0%

Virosta löytyi myös tällainen Kiss-siideri, joka antoi heti kauniine lasipulloineen huomattavasti arvokkaamman vaikutelman kuin Suomessa myytävät tölkilliset ”teini-Kissit”. Näin sitä mielikuvat vaikuttavat, sillä juomahan saattaa kuitenkin olla aivan samaa tavaraa. Tosin prosentteja on pikkuisen enemmän. Maistamalla se selviää.

Nopeasti asia selvisikin, ja pullo oli sen verran pieni, etteivät testaajatkaan pahemmin juopuneet. Kissin Premium on onnistunut siideri. Maku on mieto, melko aito, helppo ja raikas. Ihan miellyttävä ”aito” perus- /ravintolasiideri, jota on helppo kipata nopeaankin tahtiin, koska alkoholia ei havaitse millään. Kuivuus on sopivassa balanssissa (ei kovin kuiva) ja vähäinen tuoksukin on aidon oloinen, ei esanssinen, ja hyvä.

Juoma miellytti molempia: konstailematon perussiideri, ihme jos ei omenasiiderin ystävälle kelpaa.

A. Le Coq Disel 5,2%

Pääsiäisenä aloitettiin ankara testaus. Ensimmäisenä jääkaapista osui käteen Lacen tuorein virontuliainen, jossa kuitenkin lukee ” Jõuline hele õlu”. ”Onks tää jotain jouluolutta, vai?”, kysyy kieltä taitamaton Mace. No, ei ole, eikä polttoöljyä.

Erittäin heleänä ja vaaleana juoma laseihin kaatuukin, ja on hyvin siiderimäisen oloinen, paitsi että pinnalle kertyy pumpulimainen vaahtokukka. Oluessa on miellyttävä, jos kohta tavallinen oluen perustuoksu. Makukin on miellyttävä, mutta vähäinen, ”janojuomaoluen” maku. Vaikka nimestä voisi päätellä juoman olevan hyvinkin tuhtia tavaraa, makua taitaa olla tavallista Alecoqia vähemmän. Aivan meksikolaistyylinen tai riisioluen makuinen ei Disel sentään ole, vaan maussa erottaa hivenen mallasta. Jälkimakua ei käytännössä ole, vain kevyt alkoholin lämpö. Hyvin helppoa juotavaa.

Periaatteessa Disel on aika luonteetonta, mutta toisaalta ristiriidatonta ja hyvän makuista. Ei siitä mihinkään pääse. Vaalea lager.

Nikolai alkoholiton vaalea lager 0,0%

Tumma alkoholiton Nikolai oli aivan kamalaa, mutta miten pärjää vaalea vaihtoehto? Ja onko alkoholiton olut mikään vaihtoehto ylipäätään? Tätä Mace pohdiskelee arki-iltana ja sihauttaa tölkin auki.

Juoma vaahtoaa reippaasti, ja vaahto on hyvä, pysyvä ja paksu. Väriltään juoma on mitä lupaakin, vaaleaa. Ihan oikeasta oluesta menisi ulkonäön puolesta. Tuoksu on hyvin vähäinen, mutta edelleen juoman erottaa olueksi.

Makukin on suussa ihan ok, niellessä väljähtyy kun alkoholia ei ole. Jälkimaussa häivähtää joku uimahallin klooriveteen yhdistyvä ei-niin-miellyttävä aromi. Mutta ihan juotavaa tämä on kyllä, ja ehkäpä muutaman oikean oluen jälkeen menisi ihan hyvin seurustelujuomana. Toki maku on laiha ja vetinen ja vähäinen, mutta ei häiritsevän paha. Huomattavasti parempaa kuin tumma Nikolai.

Joten: eihän tämmöisiä juuri kukaan osta, koska alkoholi antaa olueen oman tärkeän täydennyksensä, mutta ehkä jossain tilanteessa alkoholitontakin olutta voisi harkita. Terveellisempää se ainakin lienee.