Pääsiäisenä aloitettiin ankara testaus. Ensimmäisenä jääkaapista osui käteen Lacen tuorein virontuliainen, jossa kuitenkin lukee ” Jõuline hele õlu”. ”Onks tää jotain jouluolutta, vai?”, kysyy kieltä taitamaton Mace. No, ei ole, eikä polttoöljyä.
Erittäin heleänä ja vaaleana juoma laseihin kaatuukin, ja on hyvin siiderimäisen oloinen, paitsi että pinnalle kertyy pumpulimainen vaahtokukka. Oluessa on miellyttävä, jos kohta tavallinen oluen perustuoksu. Makukin on miellyttävä, mutta vähäinen, ”janojuomaoluen” maku. Vaikka nimestä voisi päätellä juoman olevan hyvinkin tuhtia tavaraa, makua taitaa olla tavallista Alecoqia vähemmän. Aivan meksikolaistyylinen tai riisioluen makuinen ei Disel sentään ole, vaan maussa erottaa hivenen mallasta. Jälkimakua ei käytännössä ole, vain kevyt alkoholin lämpö. Hyvin helppoa juotavaa.
Periaatteessa Disel on aika luonteetonta, mutta toisaalta ristiriidatonta ja hyvän makuista. Ei siitä mihinkään pääse. Vaalea lager.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.