”Miten tähän luomueetokseen sopii muovinen etiketti?”, Mace saivartelee tarkastellessaan pienpanimon läpinäkyvällä etiketillä varustettua olutpulloa. Pian hän kuitenkin jättää viisastelut ja syventyy testaukseen.
Juoma on siis vaalea lager, ja se tuoksuu hyvin tavalliselta, miellyttävältä perusoluelta, ehkä jopa hienoisella aromikkaalla humalalla ryyditettynä. Makukaan ei ole hassumpi; sekin on aromikas, vähäisesti humaloitu ja täyteläinen. Hiukan humalaa jää jälkimakuun, muttei kitkeryydeksi saakka. Etiketti kehuu olutta täyteläiseksi, ja kieltämättä olutsnobi voisi löytää mausta paljonkin kaikenlaisia hienoja aromeja. Me loppasuut tyydymme kuitenkin vain toteamaan, että kyseessä on hyvä, maukas olut. Tosin varsin hyvän hintainenkin.
”Jos olis rikas, ni ostais korillisen”, Mace toteaa haikeana, kun puolikas pikkupullosta on valunut kurkusta alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.