”Hehheh, tää on varmaan kamalaa, otetaan tätä!”. Mace jatkaa masokistista juomavalintalinjaansa Alkossa, kopattuaan juuri aikaisemmin vahvan omenasiideri-Swingin hyllystä. Hänellä ei ole juurikaan kokemusta väkevistä suomalaisista oluista, mutta jossain takaraivon pohjilla kummittelee muisto jostain Koffin IVB –laivaoluesta, joka maistui siltä, kuin oluen sekaan olisi lorautettu hieman viinaa. Varmaan olikin. Mutta Karhun kahdeksanprosenttinen jymyolut on vielä kokematta, ja se mikä ei tapa, vahvistaa.
Karun kuluneeseen lasipulloon etiketit vinossa pakattu juoma nautitaan saunanlämmityksen väliajalla, vähentämään vesiputkien jäätymisestä aiheutunutta mieliharmia. Olut on keskitumma, ja sen vaahto on myös hivenen tummahkoa. Lace hörppää ensin: ”No tämmöstä… ei tää mitään pahaa oo…hmm… itse asiassa aika hyvää”. Mace ei kuitenkaan jaa tuntemusta, eikä juoma nappaa. Jälkimaussa on hänestä joku kiljumaisen kitkerä häivähdys.
On juoma kuitenkin suhteellisen helppoa juotavaa, ei mitenkään väkevää, ja oikeastaan yllättävänkin normaalin makuista. Lopulta Macekin jotenkin tottui aromiin, ja se alkoikin tuntua ihan perinteiseltä tumman lageroluen maulta. Eikös se ole aina alkoholijuomien kanssa niin, että ensimmäinen pullo on vaikein, ja sen jälkeen alkaa maistumaan? ”No, periaatteessa ihan juotavaa”, joutuukin ennakkoluuloinen loppasuumme tunnustamaan testin lopuksi pitkin hampain.
Koska lähikauppani nykyinen six-pack -valikoima on kovin rajallinen (se tarjoaa jaloja juomia lähinnä yksittäin, mäyräkoiran mitalla tai peräti laatikoittain), olen ollut pakotettu useampaan otteeseen tunkemaan käyppakärryyni Karhu Tervaa.
VastaaPoistaMies ei ensimmäisen pullon jälkeen ole suostunut lisäannoksiin, saunoo mieluummin vaikka kuivin suin. Itse aloin tottua jo kolmannen six-packin jälkeen...
Sorry-sorry-sorry, se terva olikin Karjalasta eikä Karhulasta ollenkaan! Tarkistin tänään lähikaupassa...
VastaaPoista