Olvi Kultaomena siideri 4,7%

”50% enemmän mehua”, lupaa etiketti juomassa, jonka Mace testailee yksinään kiireisesti. Hän kun tahtoo pitää blogikirjoittelussa tasaista tahtia, ja tämä kuukausi on menty vähän liian kuivin suin.

Olvin makea omenasiideri on reilusti sokeroitu, eikä mitään aspartaamilaihdutusjuomaa. Se on kellertävää ja kuplivaa. Pullosta uhoaa makea esanssiomena. Ja kyllähän se myös maistuu. Tavallaan ihan ok maku, ja omenan aromikin suht luonnollinen, joskin hieman ylimakea. Pidemmän päälle makeus kyllä saattaa alkaa tökkimään.

Olvi Kultaomena on limsankaltainen teiniomenasiideri ravintolareissun pohjiksi. Alkoholia tästä juomasta ei havaitse, ja se varmaan on tarkoituskin.

Karhu Tumma I 2,8%

Mace korkkaa ykkösoluen arki-illan ratoksi. Karhun tumma uutuus (tai ainakaan Mace ei ole ennen nähnyt) uhoaa reilussa lasipullossaan olevansa ”Vahva ykkönen”. No, sehän nähdään.

Juomassa on ainakin vahva vaahto, joka laskee pitsimäisesti. Väri on kokismaisen punaruskea. Tuoksu on jotenkin epämääräinen, jostain syystä testaajalle tuli mieleen kalkki. Ei nyt mitenkään erityisen luotaantyöntävä tuoksu kuitenkaan.

Mutta maku… se on kyllä aika olematon ja vetinen. Ei kotikaljamainen, ei ”tumma”, paksu tai paahteinen, vaan ohut ja vetinen. Mauton suorastaan. Täytyy myöntää, että Mace odotti enemmän. Vaikka juoma onkin ykköstä, saisi se nyt hiukan edes puraista, että tietäisi olutta juovansa. Nyt jääkaappikylmä juoma solahti kurkkuun kuin jäävesi.

”Maukas tumma olut” ja ”lajinsa vahvin”, hehkuttaa etiketti, mutta kyllä tässä juomassa on tummaa vain väri. Kaipa tätä saunajuomana tai janoonsa hörppisi, jos ei muuta olisi. Maku ei ole paha, kun ei sitä makua ole.

Thistly Cross Gold 4,0 %

Mace kuvittelee Lacen vain vauvakuumeilevan, mutta se ei suinkaan ole koko totuus. Lace piipahtihe päivänä muutamana pääkaupunkiseutulaisessa pubissa ja huomasi ilokseen, että siiderivalikoima oli erittäin monipuolinen. Totuushan on, että moni paikka ylpeilee laajalla olutvalikoimallaan, mutta siidereistä löytyy vain perinteiset 3-4 merkkiä. Pahimmassa tapauksessa tarjolla on vain tyttösiidereitä.

Nyt oli vaikea tehdä valinta, mutta lopulta Lacen toinen suuri rakkaus (tai siis kolmas, jos Macekin lasketaan), viski, auttoi tekemään päätöksen. Skotlantilainen Thistly Cross Gold on nimittäin kypsytetty viskitynnyreissä.

Maku ei kuitenkaan tuonut Lacen mieleen viskiä, sen sijaan vaniljainen aavistus oli kyllä havaittavissa. Alkoholin makua ei juurikaan ollut. Siideri on raikkaan kevyt. Omena tuoksuu ja maistuu vahvasti, omenan maku jää suuhun pitkäksi aikaa. Omenaisuus oli jollain lailla erilaista kuin monissa muissa omenasiidereissä, ehkä se oli sitten sen viskin vaikutusta.



Hyvä juoma miellyttävässä ympäristössä ja hyvässä seurassa on silkkaa iloa ja nautintoa!

Nikolai Vuosiolut 2012 4,5%

No onkos tullut talvi, nyt syksyn keskelle? Missäs vaiheessa se vuosi vaihtui? Aikakone kiidättää Macen suoraan ensi vuoteen ja käteen tarttuu turkoosin värinen oluttölkki. Viimevuotinen Nikolai arvosteltiin laadukkaaksi, mutta idea näissä vuosioluissa on se, että jokainen vuosikerta on erilainen.

Tänä vuonna (siis ensi) on tarjolla ”suodattamaton kellariolut” jossa ”makua pyöristää” ripaus vehnää. Mace naureskeli hetken kellariolut-sanaa, mutta kaatoi sitten molemmille pikkutuopilliset tölkin tarkkojen ohjeiden mukaisesti (ensin kolmannes lasiin, sitten ”pullon” (näin etiketissä lukee) pyöräytys, että sakka saadaan liikenteeseen).

Juomassa on hyvä, ”jalohumalainen” tuoksu. Humala on merkkiä Perle. Maku on suht täyteläinen ja tasapainoinen, muttei kovinkaan voimakas. ”Not bad at all”, Lace toteaa ulkomaaksi. Vaahto on kaunis, pumpulimainen, tosin häipyy nopeasti.

Mace tykkäsi erityisesti tuoksusta ja ristiriidattomasta lagerin mausta. Molemmat suosittelevat, vaikutelma on laadukas.

Chakra Premium Lager 4,7%

Intialaista olutta ei ole tainnutkaan vielä olla maisteltuna. Mace tosin pettyy etikettiä tarkemmin tavatessaan, sillä juoma onkin itse asiassa tehty Tsekissä, joskin intialaisen reseptin mukaan. Mutta resepti on hyvä, sen parivaljakko saa todeta.

Chakra on vaaleaa, ja siinä on maukas hedelmäinen tuoksu ja nätti vaahto. Lace maistaa ensin (kun Macen on tehtävä muistiinpanoja) ja toteaa maun olevan täyteläinen. Macekin kokeilee ja kirjaa ylös: hmm… aika hyvä maku, aromikas humala maistuu, pohjalla kevyt alkoholin lämpö. Ei mene kitkeräksi, mutta ei ole mautonkaan.

Hyvä, täysipainoinen olut, joka oli molempien mieleen.

Koff Lite 4,4%

Vielä pari päivää, niin Kaksikko pääsee taas aloittamaan reippaan yhteistestausten putken. Sitä ennen Macen oli kuitenkin maisteltava vielä yksi juoma ominpäin. Koffin Lite lupaa tarjota saman ”pehmeäntäyteläisen maun” kuin normaali-Koff, 30 % vähemmillä kaloreilla. Vaikka Macen on melko vaikea pitää pokkaa muistellessaan perus-Koffin ”täyteläisyyttä”, hän tuo tölkin kotiin ja testiin.

Juoma on väriltään hyvin vaalea, laihan oloinen. Vaahto on hyvä ja tuoksu normaalin peruslagerin. Mace tavaa tölkkiä edelleen: ”Raikas ja täyteläinen olut, joka virittää kapakkatunnelman heti ensi kulauksesta”, julistetaan siinä ennakkoluulottomasti ja mutkia suoristellen. Sillä ei tätä kyllä täyteläiseksi voi sanoa. Maku on laiha, hivenen vetinen ja keskikitkerä. Valitettavasti tuntuu siltä, että kalorien mukana on hävinnyt hieman aromejakin. Tiedä sitten, miten tuo kalorien poisto juomasta on suoritettu.

Koffin Lite on melko mautonta, Euro Shopper-henkistä peruskaljaa, johon ei tarvitse pahemmin keskittyä. Janojuomana menee, mutta aika litkua tämä on, etenkin hintansa huomioon ottaen. En osta uudestaan.

Karhu Ruis 4,6%

Koska Lacella vaan on vauvakuumetta, eikä hän ehdi keskittyä muuhun, pitää Macen hoitaa rankka testaus taaskin ominpäin. Ei tässä auta pitää pitkiä taukoja, muuten lukijat suuttuu, tuumii hän huolestuneena. Lisäksi Mace on päättänyt hankkia Lacelle askartelua varten paljon tämän pyytämiä tölkin avausklipsuja, tukeehan hän Lacen neulonta- ja muitakin harrasteita. Siispä nyt testataan jälleen uusi juoma, suodattamaton uutuus Karhulta: ruisolut.

Tuoksu juomassa on ihan tavallinen. Väriltään tummaa, paksuhko vaahto tasaantuu ja laskee melko nopeasti jättäen ohuen pitsimäisen hunnun. Ennen ensihuikkaa testaaja havaitsi, että ainakin banaanikärpäset pitävät Karhusta; niitä ilmestyi kuin tyhjästä tölkin ympärille leijumaan.

Mace ei kuitenkaan ole juomasta yhtä innoissaan kuin kärpäset. Karhu ei ole maultaan kovin kummallista. Ei maltaista tai paksua, vaan melko perinteisen oloinen keskihumaloitu tumma lager tuli mieleen. Jälkimakua ei juuri jää, ja vaikka makua on ehkä perusmarkettikaljaa enemmän, ei se ole millään lailla mieleenpainuva tai erityisen runsas. Ruista ei Mace kyennyt mausta tunnistamaan, vaikka se etiketin mukaan kovasti maistuukin (sivuhuomautus: nää on hauskoja nää ”isänmaalliset” ”maistuu aito suomalainen ruis”-mainoslauseet).

Kyllä tämä enemmän markkinointikikkailulta vaikuttaa, kuin omalta, tunnistettavalta juomalta. Tuskin nousee suosikiksi. Korpisavu oli parempaa ja omaperäisempää. Tölkki on ihan tyylikäs kyllä.

Rainbow Vadelma-Carambola Light siideri 4,7%

Tällä kertaa Macella oli missio: hakea marketista pahinta mahdollista juomaa. Aikaisemman Rainbow-elämyksen innoittamana valinta päätyi tähän vadelma-karambola –siideriin, joka vielä on kaikeksi iloksi laittia. Macehan ei light-juomia juo normaalisti lainkaan, koska ei tykkää aspartaamin mausta, ja pitää sitä muutenkin vaarallisena aineena. Lace antoi puhelimitse Macelle täydet valtuudet testata juoma itse.

No, osuuko Mace arveluissaan oikeaan? Juomassa on ok-kaunis punainen väri, ja vähäinen esanssivadelman tuoksu. Ja vadelmalta se maistuukin, tosin pilaantuneelta. Vadelmassa on kumma tunkkainen sivumaku, varmaankin se karambola sitten. Maku on lyhyt ja aspartaaminen. Ja paha.

Aika karseaa juomaa kieltämättä. Masokistinen nauru pääsee testaajalta, ja mielen täyttää ihmetys siitä, kuka tämmöisiä ostaa? Ja kuinka Laitilan tehtaalla, jossa todistetusti pystytään tekemään ihan kunnollisiakin juomia, tuotetaan tämmöisiä ankeita siiderinlitkuja. Toki Rainbow on halpaa, mutta ei suinkaan NIIN halpaa, että se oikeuttaisi näin kamalan maun. Yksi puolen litran tölkki oli Macelle oikeasti urakka.

Jollain lailla kaikessa surkeudessaan jonkinlaista säälinsekaista sympatiaa herättävä juoma, jonka pitäisi kuitenkin olla vielä paljon halvempaa, että tämmöistä joku onneton humaltumistarkoituksissa ostaisi. Valitan.