Jaaha, belgialaista kelttisiideriä…eikai meitä huijata? Piti oikein tarkistaa Wikipediasta missäpäin maailmaa ne keltit taas asuivatkaan, kun muisteltiin niitä lähinnä Brittein saarilta löytyvän. Netti tietää kuitenkin enemmän: ”Nykyisin nimitystä voidaan käyttää myös englantia tai ranskaa äidinkielenään puhuvista ihmisistä, jotka haluavat samaistua kelttiläisiin esivanhempiinsa.” No, kyllähän kelttiys sitten sopii ranskaa puhuville belgialaisillekin, jotka haluavat samaistua ja samalla myydä pikkuisen siideriä. Turhaan taas epäiltiin.
Sanottiinhan jo Asterixin kylän pidoissakin muinoin, että ”Ole keltti ja anna suolaa”.
No, tämä nyt ei sinänsä liittynyt mitenkään mihinkään.
Mutta testaukseen. Juoma on punertavaa ja se kuohuu, mutta ei vaahtoa. Maku on melko lyhyt omenainen ja perinteinen, helppoa juotavaa ja muutenkin aavistuksen edellistä Westonia parempaa. Jollain lailla kuitenkin luonteeton ja olematon, makua saisi olla enemmän. ”Nappaa yhtä vähän kuin Viron Euroviisu-esitys”, napauttaa Lace.
Celtic ei oikein tuoksukaan miltään. Helposti sitä saa alas kuitenkin, ja juoma saattaisi toimia siltana oikeisiin siidereihin. Meihin se ei kuitenkaan iskenyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.