Maaseudulta katsoen eksoottisen pienpanimon vahva olut, joka etiketissä määritellään ”perinteiseksi belgialaiseksi maalaisolueksi”. Tämä Suomessa valmistettu perinteinen belgialainen olut on kaiken lisäksi vielä ”aromihumaloitu amerikkalaisilla käpyhumalilla”, joten meininki on ilmeisen kansainvälinen. Vähän ristiriitainen myös, eikö?
Etiketin tieteellisestä lähestymistavasta haisee olutsnobismi kauas. Lasista sen sijaan kohoaa varsin mieto, mutta myös varsin miellyttävä tuoksu. Ei aivan peruskaljan haju. Juoma on sameaa ja oranssinruskeaa ja vaahto on melko vähäinen.
Melko voimakkaasti humaloitu, kevyesti kitkerä humalan aromi jää jälkimauksi nieluun. Suutuntumassa häivähtää kuitenkin aavistuksenomainen makeus, josta Lace poimi jopa sitruunaisia sävyjä. Hän mietiskeli myös, että juoma muuttuu ikään kuin makeammaksi, kun lasi tyhjenee. No niin varmaan, vanha loppasuu.
Vaikka alkumaku muuttuu niellessä havupuisen kitkerähköksi (onkos tämä nyt sitä käpyhumalien vaikutusta?) loppu- ja jälkimauksi, on aromi ja kokemus kuitenkin suht pehmeä, täyteläinen ja ok. Ei mitenkään luotaantyöntävä elämys, vaikka onkin enemmän maistelu- kuin juomisolut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.