Skotlantilaista inkivääriolutta, jota Viisikot eivät varmaankaan retkillään juoneet (Lace ihmetteli lapsena Viisikoiden jatkuvaa oluen kittaamista, mutta kyseessä oli varmaankin jonkinlainen käännöskukkanen, jolla tarkoitettiin alkoholitonta inkiväärijuomaa). Ohrasta ja vehnästä ilman humalaa kehitelty olut, joka sisältää inkiväärinjuurta, sitruunaa ja ruokosokeria. Melko eksoottista siis täälläpäin.
Mielessä oli aika herkullisen makuinen Red Girl –inkiväärijuoma, mutta testin aikana todettiin,ettei Williams juurikaan muistuta saksalaista inkivääriolutta, vaan on paljon juurevampi ja ”vakavampi” olut.
Juoma tuoksuu simalta: hiven sitruunaa ja käyneen aromia. Macelle tuli mieleen jopa vihreä Fairy, Lacen noukkiessa tuoksusta mausteinkiväärin aromin. Ei kuitenkaan mikään Ginger Ale –limsan makea tuoksu.
Makeaa ei ole juomakaan: hieman simamainen, vähän laiha, sitrus häivähtää. Maku vaikuttaa aidolta ja traditionaaliselta, mutta eipä ehkä silti ole niin hyvää kuin epäaito. Poikkeaa oluenkin mausta, koska humalaa ei aromissa ole ja hiven sitrusta ja hyvin vähäinen inkiväärin jälkilämpö nousee esiin. Erikoinen, vaikka ei omituinen elämys. Lace tykkäsi Macea enemmän, vaikkakin inkiväärin kevyt jälkipolte hiukan korvensi hänen herkkää suutaan ja vähensi nautintoa. Helppoa juotavaa tämä on, ja meni ruokajuomana ihan hyvin, mutta miksikään suosikiksi ei noussut. Jonkinlainen maun litkumainen laihuus ja epämääräisyys vähensi iloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.