Ei meidän testit ole kokonaan mehulinjalle siirtyneet, vaikka taas on alkoholiton vaihtoehto tarjolla. Syy on se, että juhannuksen jälkeisellä viikolla Macelle iski päälle masennus.
Juhannusviikonloppu oli vietetty perinteisesti ”poikien kaa” mökillä ruokana pelkkää makkaraa ja grillissä poltettua ja sytytysnesteellä marinoitua grillitassua. Ja juomana olutta. Sen huomasi vatsassa ja olossa muutenkin. Seurasi ryhtiliike, eli syömisen radikaali vähentäminen ja karkkien, sipsien, keksien sun muun turhan jättäminen kauppaan. Oluen samoin; 11 juhannuksesta jäänyttä kylmää olutta odottelee lomalaista jääkaapissa, mutta Mace avaa alkoholittoman. Samalla hän hyräilee Rehtorit –yhtyeen biisiä: ”Nyt on niin että mä juon pelkkää vettä”.
No, itse testiin. Tuoksu on hedelmäinen ja suorastaan hyvä. Juoma vaahtoaa kovasti ja on vaaleaa, muttei nyt ihan laimean väristä kuitenkaan. Mausta on merkitty arvostelupapereihin: noh, kyllä tämä suunnilleen oluelta maistuukin. Alkoholittomuus tulee esille vetisessä jälkitunnelmassa, mutta sokkotestissä tuskin jokainen sitä edes arvaisi. Humala maistuu, ja makua on ihan yhtä lailla kuin ”mauttomissa” keskioluissa. Laimeaahan tämä on, mutta huomattavasti pahempaakin voisi olla.
Tämä ohran lisäksi vehnää sisältävä olut on Saksaan viittaavasta nimestä huolimatta hollantilaista alkuperää, ja osoittautui positiiviseksi yllätykseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.