Seinäjokisen Mallaskosken pienpanimon ”houkuttelevasti” nimetty vehnäolut testailtiin lauantai-illallisen aperitiiviksi. Lace varasi vain pienen lasin vehnäolutkriittisenä.
Tölkissä juoman kehutaan olevan peräti ”rapeasti humaloitu ja kristallinkirkkaaksi suodatettu”. Juomasta on siis suodatettu vehnäoluille tyypillinen epämääräinen sameus pois. Tölkin väri taas tuo mieleen eksoottisen lonkeron.
Olut on perusoluen väristä ja siinä on paksuhko vaahto, joka laskee aika nopeasti. Melko hyvä tuoksu, josta vehnän kevyen pistävyyden erottaa. Maku on melko mieto (vehnäolutaromin suhteen), humalan kitkeryys tulee esille. Lacelle Kuohu on mieluinen yllätys, koska maku ei ole kovin ”vehnäinen”. Mace puolestaan olisi kaivannut enemmänkin luonnetta, koska nyt maku jää jotenkin puolitiehen, eikä juurikaan säväytä. Jotenkin turhaa tehdä laimeasti vehnäoluen makuista vehnäolutta, jossa ikään kuin yritetään kosiskella sekä vehnä- että ohraoluiden ystäviä, ja jäädään vähän kummankin maun suhteen puoliväliin.
Lacen mielestä ok, ja ”voisi ihan vapaaehtoisesti juoda”. Ei varsinaisesti pahaa sanottavaa Macellakaan, varauksin. Suu oli kaikesta huolimatta vehnäisellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.