Kuohu Kristallivehnä 4,7%

Seinäjokisen Mallaskosken pienpanimon ”houkuttelevasti” nimetty vehnäolut testailtiin lauantai-illallisen aperitiiviksi. Lace varasi vain pienen lasin vehnäolutkriittisenä.

Tölkissä juoman kehutaan olevan peräti ”rapeasti humaloitu ja kristallinkirkkaaksi suodatettu”. Juomasta on siis suodatettu vehnäoluille tyypillinen epämääräinen sameus pois. Tölkin väri taas tuo mieleen eksoottisen lonkeron.

Olut on perusoluen väristä ja siinä on paksuhko vaahto, joka laskee aika nopeasti. Melko hyvä tuoksu, josta vehnän kevyen pistävyyden erottaa. Maku on melko mieto (vehnäolutaromin suhteen), humalan kitkeryys tulee esille. Lacelle Kuohu on mieluinen yllätys, koska maku ei ole kovin ”vehnäinen”. Mace puolestaan olisi kaivannut enemmänkin luonnetta, koska nyt maku jää jotenkin puolitiehen, eikä juurikaan säväytä. Jotenkin turhaa tehdä laimeasti vehnäoluen makuista vehnäolutta, jossa ikään kuin yritetään kosiskella sekä vehnä- että ohraoluiden ystäviä, ja jäädään vähän kummankin maun suhteen puoliväliin.

Lacen mielestä ok, ja ”voisi ihan vapaaehtoisesti juoda”. Ei varsinaisesti pahaa sanottavaa Macellakaan, varauksin. Suu oli kaikesta huolimatta vehnäisellä.

Ecusson Grand Cidre Premium 4,5% (taas)

Tämmönen on testattu jo joskus aikaisemminkin (silloin houkuttimena olivat tissit), mutta pullo oli erilainen sillä kertaa, joten on hyvä syy testata juoma uudestaan pikkupullossa. Onpa.

Pieni lasipullo nautittiin ruokajuomana, ruuan ollessa porsaanfilettä ja röstiperunoita, eli melkoisen tuhtia purtavaa tällä kertaa. Hyvin toimi. Kyseessä on kuivahko, kevyesti hapan siideri. Täyteläinen ”siideriomenien” maku. Ei makeutta, mutta ei kitkerän hapantakaan. Kelpoa.

Olvi Leguana lonkero 4,7%

Lukijoiden ehdottama, ja slogan-kohusta (Legualize!) potkua saanut. Juu, ihan varmaan on markkinaosasto vaan sattumalta keksinyt tuollaisen sloganin huutomerkkiä myöden=) Lacelle, joka on viaton loppasuu, tapaus opetti lisää huumesanastoa.

Mutta testitiimimme jakoi peace & love –hengessä pikkutölkillisen ainetta keskenään. Juoma on appelsiini- ja guavalonkero, ja Mace oletti sen olevan keltaista. Mutta olikin sameanpunaista ja vaahdotonta. Tuoksu oli ”perinteisen eksoottinen”, josta nenä tunnisti appelsiinin. Makukin on pääasiassa appelsiininen ja juoma on ”ihan juotavaa” eikä järkyttävän makean makuista.

”Ihan jees, kyllä tämmöstä jois”. Man, ain’t bad shit ya know.

Karlens Black Long Drink 4,7%

Mittavan Karlens-valikoiman uutuus, mustanpuhuva kolalonkero, tuli Macen yksityistestiin jo jonkin aikaa sitten. Juoma ei tuoksu kolalta, vaan enemmän lonkerolta. Ei se kyllä kolalta maistukaan.

Mace oletti etukäteen Karlens Blackin olevan ”pepsikolaa alkoholilla”, mutta ulkonäköä huomioimatta olisi vaikea päätellä, mitä maussa on haettu. ”Colan makuinen lonkero”, kertoo tölkki valmistajan tavoitteet, mutta ei nyt pojat ihan onnistuneet tällä kertaa. Onpahan vain tuommoinen määrittelemätön hedelmän ja käyneen maku tässä juomassa. Sinänsä ei mikään vastenmielisen makuinen keitos, mutta olisihan mukaan kuitenkin voinut hieman kola-aromiakin lorauttaa, kun siitä oli kuitenkin pomon kanssa puhe. Nyt on lorautettu vain väriä. Silmät kiinni ei tietäisi mitä juo.

Vaisuksi jäi vaikutelma.

Marsalkka Luomuvehnä 4,6%

”Niin säähän et tykänny vehnäoluista?” Mace aloitti jotenkin toiveikkaaseen sävyyn. ”Ostin Marsalkka Luomuvehnää, että tota… voin varmaan testata sen yksin… ku et kerta tykkää?”. Lupa heltisi.

Juoma on vaaleaa ja sameaa, ja vaahtoaa kaadettaessa erittäin paljon. Vaahto kuitenkin laskee aika nopeasti. Tuoksu on jotenkin hapan, ei nyt ihan pistävä. Maku ei aluksi Macea säväytä. Lacen kammoama vehnäoluen aromi ei ole kovin voimakas, se on ikään kuin taustalla ja toi Macelle mieleen kuusenhavun maun. Aluksi tuntuma oli kevyesti hapan ja laiha, mutta muutaman kulauksen jälkeen jännä havuaromi alkoi aavistuksen jopa kiehtoa testaajaamme. Vaikea sanoa, onko tämä varsinaisesti hyvää, mutta etenkin Suomi-oluiden joukossa poikkeava. Moni ei varmaan tykkää, mutta ainahan voi kokeilla.

Tämä 14.6. Hesarissa laajan vehnäoluiden testin voittanut juoma suositellaan nautittavaksi kana-, kala- ja äyriäisruokien kera.

Lapin Kulta Arctic Malt Dark Lager 4,6%

Tämän uuden Lapin Kullan erikoisoluen suositeltu tarjoilulämpötila on peräti 16-18 astetta, ja sehän on enemmän kuin Macen kämpän normaalilämpötila lauhana talvena. Niinpä Lacen piti lämmittää tölkkiä reisiensä välissä, ja kyllähän siellä lämpenee, jopa kuumenee, isompikin tölkki.

Juomassa on kohtuullisen runsas vaahto, eikä oluen väri ole nimestä huolimatta kovin tumma. Tuoksultaan Lappari muistuttaa normaalia hyvää perusolutta. Ei makukaan erikoisia elämyksiä tarjoa; juoma on selvästi lager, mutta pikkuisen maltaisempi ja täyteläisempi. Lisäksi melko matalahiilihappoinen eikä juurikaan kitkerä. Vaikutelma on suht miellyttävä ja pehmeä.

Tölkin pohjassa oli erikoisuutena koodi, joka piti syöttää Lapin Kullan nettisivuille. No Lacehan syötti. Esille tuli video, joka kertoi ohranviljelystä maalaisromanttiseen tyyliin. Jee.

Laitilan Kievari Humalainen 4,5%

Markkinointiosaston pojat on panneet parastaan Laitilan juomia nimetessään. Red Ale oli Retale ja voimakkaasti humaloitu olut on tietenkin Humalainen. Mutta siihenkö ilo tämän juoman kohdalla jää?

Juoma vaahtoaa erittäin runsaasti, ja Mace onnistuu kiskaisemaan vaahtoa nenäänsä suoraan tölkistä. Se ei joka pojalta onnistukaan. Lasissa vaahtoa jäi reunoille lasin ollessa jo tyhjä.
Tuoksussa humalaa, mutta ei ”jalohumalaista” hedelmäaromia. Samoin maussa erottuu kitkerähkö humala, mutta ei nyt mitenkään yliampuvasti. Mistään IPA-oluesta siis ei ole kyse, mutta humalaa on kyllä selvästi normi-lageria enemmän. Jälkimauksikin asti kitkeryyttä kertyy hiven kitalakeen. Juoma ei ole kovin maltaista tai pehmeää.

Lace ei jotenkin yllättäen tykännyt lainkaan, ja Mace yritti juomaa puolustella, vaikkei tämän tyyppiset nyt hänenkään suosikkilistansa kärjessä ole. ”Hyi olkoon, että on pahaa!”, oli Lacen tyrmäävä kommentti. (Mutta ei tämä oikeasti pahaa ole, eikä mitenkään ylikitkerää. T: Mace)
Niin tai näin, Mace sai juoda Lacen lasin loppuun, ja sen hän tekikin ilman tuskia, syyttäen Lacea yliampuvasta liioittelusta.

Golden Cap Wicked siideri 4,7%

Curuba-, marula, Yam yam, babaco ja pitayaha –hedelmillä maustettu omenasiideri. No niin. Tämmöstä on aina tehny mieli, ja nyt vasta äkättiin sellaista alkaa valmistaa. Etiketissä tyydytään hieman ytimekkäämpään ilmaisuun: juoman maustajina toimivat ”aromit”. Tämäkin on varmasti totta.

Wicked on hennonoranssia juomaa, jossa on ”eksoottisen” makea haju. Ehkäpä pohjavireenä lähinnä esanssimansikan mieleen tuova tuoksu.
Maussa maistuu Lacen mukaan ”etelän hetelmä”, kun taas Mace löysi ”jotain eksoottista mansikan sukuista”. Siideri on makeaa kuin mikä. Periaatteessa maku ei ole lainkaan paha, mutta äärimmäisen sokerinen.

Juoma tuli juotua ok-tunnelmissa, vaikka loppasuiden kesken syntyikin mausta hieman kiistaa, kun Mace jankkasi mansikasta ja Lace etelän hetelmistä. Sovitaan siis, että Wicked maistuu eteläiseltä mansikkahetelmältä.

Otto Ananas Lonkero 4,7%

Taas toteutetaan lukijatoiveita. Toteuttajana hääri Mace.

Otto ananaslonkero on ananaksenkeltainen juoma, jossa on pistävähkö tekoananaksen tuoksu. Ei ihan niin hyvä haju, kuin saisi/voisi olla.

Maku sitten: noh… ehkäpä maun ananakseksi erottaa. Alkoholia ei sen sijaan todellakaan erota, eli maku on hyvin mehu- tai paremminkin limsamainen. Raikas ja hiilihappoinen, ja kyllä suht täyteläinenkin. Mace tykkää ananaksesta, ja on todistettavasti ostanut jopa kokonaisia ananaksia kaupasta ihan paljaaltaan syötäväksi. Otto ei siis maistu pahalta, mutta jotenkin Mace ei silti vaan ole kovin tyytyväinen. Jonkinlainen halpuus ja helppous tulee Oton mausta esille; juoma on lähinnä limsaa. Macen mielestä alkoholijuomissa saisi olla edes jonkinlaista potkua. Ananaslonkero on vain muka-lonkeroa. Varmaankin joksikin boolinpohjaksi sopii parhaiten.