Mace aloitti olutharrastuksensa jo lapsena, ja erilaiset olut- ja muutkin alkoholimerkit tulivat tutuiksi jo hyvin nuorena. Kuulen lukijan kauhistuneet huokaukset, joten lohdutan teitä; kyse ei ollut juomien nauttimisesta, vaan pullojen, etikettien ja korkkien keräilystä. Pullot tosin vietiin kauppaan, mutta kruunukorkeista Macella oli mahtava kokoelma; vaihtareitakin kaksi isoa muovikassillista (tosin ei ollut ketään, kenen kanssa niitä vaihtaisi). Kokoelman harvinaisuuksia oli Mustan Hevosen korkki, mikä löytyi kaverin mummolan liiterin sahanpurujen joukosta.
Musta Hevonen oli muistikuvan mukaan alun perin maissiolutta, ja sen valmistus lakkasi ilmeisesti jo ennen 80-lukua. Nyt retroaalto on pukannut nimen takaisin tölkin kylkeen Sinebrychoffin toimesta. Tarjolla on vaaleaa ja tummaa lageria, joista Macen yhden hengen testiryhmän arvosteluun joutui jälkimmäinen. Maissista ei enää ole tietoakaan, vaan kyseessä on normaali ohraolut.
Juomassa on vähäinen, lievästi hiivainen tuoksu ja paksuhko vaahto. Maultaan olut pyrkii jäljittelemään parempia tummia lagereita, mutta ei aivan onnistu. Jotenkin aromi ei ole tarpeeksi täyteläinen, vaan siinä on joku vetinen ja laiha pohjavire. Jälkimakukin on tympeähkö ja lyhyt. Mallas maistuu jonkin verran ja makuun on tavoiteltu pehmeyttä, mutta lopputuntumaksi jää, että aineet ovat loppuneet kesken. Eipä ole kovin merkittävä juoma tämä uusi Musta Hevonen. Laimea fiilis, mikä ei johdu pelkästään prosenteista.
"Mace aloitti olutharrastuksensa jo lapsena"
VastaaPoistaLAPSENA?! Mitä vittua oikeesti?! :O
Koska Mace on nyt netin ulottumattomissa, vastaan hänen puolestaan. Vaikka Mace olikin jo pienenä outo ja hassu, tekstin eteenpäin lukeminen kertoo totuuden: "kyse ei ollut juomien nauttimisesta, vaan pullojen, etikettien ja korkkien keräilystä."
PoistaEttä ei sen kummempaa :)