Tämmöistäkin myydään. 11-prosenttinen olut Belgiasta, ylivoimaisesti vahvin tähän mennessä testatuista. Parivaljakko jakoi pikkupullon joululahjaostoksista selvittyään. Juoman tarjoilulämpötila on 12 astetta, mutta lämmitys tapahtui perinteisen huolettomaan tapaan: pullo jäi pöydälle joksikin aikaa.
Olut on mustaa ja tuo vaahdon selkiinnyttyä mieleen kokiksen. Tuoksu on vähäinen, Lacen mielestä "ruosteenhajuinen". Hmm…jaa? Alamme selvästi kehittyä olutharrastuksessamme.
Maku on pehmeä ja todella makea ja mämminen ja paksu. Alkoholi puskee taustalta ja jää lämmittämään. Minkäänlaista kitkeryyttä ei ole havaittavissa. ”Kotikaljaa, johon on lisätty liikaa sokeria”, analysoi Lace. Prosenttejakin on hiukan lisätty kyllä.
Juoma on periaatteessa melko helppoa juotavaa, mutta makeus tökki etenkin Macea, ja hänen lasinsa tyhjeni melko hitaasti. Hitaasti maisteltavaksi tämä olut varmaan on tehtykin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.