Usalaista olutta vaihteeksi. Lace loi esteetikon katseensa kohokuvioituun pulloon ja etikettiin, ja nyökytteli hyväksyvästi: tyylikästä ja rock-henkistä. Mitä sitten löytyy pullon sisältä? Ainakin kevyesti erikoinen, hivenen makeahko tuoksu. Hmm? Etiketin tavaus tuo ilmi, että oluen aineksena on mallassokerisiirappia. Alkaa mennä mielenkiintoiseksi.
Vaaleaa olutta särvitään uudella mielenkiinnolla. Maku on hyvin lyhyt, ja siinä toden totta tuntuu kuin kevyt makea vivahde taustalla. Jälkimakua ei käytännössä ole, muutenkin juoma on kyllä amerikanherkkua: raikasta, mutta mautonta. Hyvin helppoa juotavaa hellepäivän janojuomaksi, ja makeahko vivahde luo oman luonteensa oluelle, mutta siitä huolimatta Miller’s on jotenkin turhan olematonta. Loppupeleissä juoma ei hirveästi sytyttänyt, jos kohta ei kauhistuttanutkaan.
Tämän juoman tietoja Suomen Virallinen Kaksikko etsiskeli netistä saakka, ja Miller’sin kotisivuillekin eksyttiin. Siellä juoman miehekästä luonnetta kuvaavat mainoslauseet herättivät kevyttä hilpeyttä. Törmättiin myös jollekin kilpailevalle mikä-lie –olutarvostelusivulle, missä joku oli lausunut arvioinnikseen, että Miller’s on pahinta olutta, mitä hän on lasiinsa kaatanut. Eipä ole paljon ryypännyt se henkilö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.