Loppu

3 ja puoli vuotta, 380 testattua juomaa, jumalattomasti tekstiä. Lacen vitsinä alkunsa saanut ja megalomaanisiin mittoihin päätynyt blogisarja päättyy tänään täältä tähän. Lace ja Mace päättivät lopettaa yhteistestaukset, ja koska blogi ilman toista testaajaa on silkkaa persoonatonta ja yksiulotteista palstantäytettä, loppuu myös bloginpito. Tiedetään, se on kamalaa. Niin on meistäkin.

Matkamme alkoholijuomien maailmaan antoi monta mukavaa hetkeä ja muistoa, ja vähäisesti myös juomien tuntemusta. Vastalahjaksi se toi myös välillä hivenen stressiä ja ison loven lompakkoon, mutta kokonaisuus oli aina plussan puolella. Vaikka emme päässeetkään tavoitteeseemme, eli sinne hottislistan 250:n parhaan joukkoon, saimme kuitenkin aikaan erään Suomen laajimmista alan blogeista, joka jää elämään kiusaksenne netin syövereihin kenties ikuisiksi ajoiksi. Saavutus kai sekin.

Mace kiittää Lacea testaus- ja muusta kumppanuudesta. Ilman sinua ei olisi ollut koskaan Amazing Dazea.
Kiitos kaikille kahdelle sponsorillemme, jotka lahjoittivat meille testipullon (kuten huomaatte, bloggaamalla voi todellakin tienata! Ja vaikka se toinen juoma olikin viimeisen käyttöpäivän ylittänyttä, niin kyllä se vielä ihan hyvin potki, ja pullosta sai myös 10 sentin pantin.)
Kiitos kaikille viidelletoista vakiolukijallemme. Voi vain kuvitella, kuinka valtavaksi yhteisöksi seuraajajoukko olisi paisunut sadassa vuodessa!

Ja kiitos sinulle, satunnainen lukija. Blogi saavutti parhaimmillaan 2000 kävijää kuussa. Eli aika helvetin vähän sinänsä, mutta täytyy myöntää, ettei markkinointimme ollut erityisen tehokasta ja määrätietoista, eikä konseptimme uudistuva.

Tilastonikkareille tiedoksi, että suosituin juoma oli Laitilan Oiva Skumppa, jonka testiä googleteltiin sivuiltamme 1288 kertaa. Muukin kärki oli varsin proosallinen: kakkosena Euro Shopper Lager (824 katselua), kolmosena Laitilan Oiva Skumppa Mansikka (816), nelonen Kurko Turbo lonkero (757) ja viides Somersbyn omenasiideri (548) jättäen täpärästi viimeiselle pistesijalle Pirkan sinisen lagerin (543). Kyllä ne on perusasiat, eikä kaikenmaailman kotkotukset, jotka ovat ihmisille tärkeitä, voimme tuloksista päätellä.

Here we are, now lay the burden down; we’re coming to the end of our road.
Sorrowful, yet glorious somehow, to be humming that one last ode.
So calm and still… it wasn’t all that bad, or was it now?
Fullfilled... it doesn’t only hurt to end it now.

Jääkää hyvästi ja nauttikaa kohtuudella. Päivitys ja päivystys päättyy, emme vastaa enää kysymyksiin.

Golden Cap Foxy 4,7%

Kyseessä vaaleanpunainen lime-mansikkasiideri. Tai ”siideri”. Pullosta ja lasista uhkuu pitkälle makea mansikka-aromi.

”Missä tässä se lime on?”, ihmettelee Mace maistettuaan. Juomassa on erittäin makea mansikan maku, eikä muita vivahteita tahdo juuri löytääkään. Karkkimainen, periaatteessa ”hyvä” ja vahva aromi, mutta liian makea tosikäyttöön. Todellista siideripissisten herkkua.

Juomaa kaupataan maustettuna omenasiiderinä, mutta todellisuudessa se sisältää ”hedelmäviiniä”, omenamehutiivistettä ja mansikka-aromivalmistetta. Ei sis todellakaan ole omenasiideriä, taikka siideriä ylipäätään. Kaksikko rankkaa juoman limuviinojen sekalaiseen seurakuntaan. Ilmeisesti siideri-termillä ei ole mitään mallisuojaa tai EU:n määritelmää, vaan pulloon saa kirjoitella mitä vain.

Anyway, makeaa mansikkaa rakastavalle Foxy lienee oiva valinta. Alkoholin mausta ei tarvitse kärsiä, eikä limenkään. Sokeria juomassa on huumaava määrä. Hello Kitty.

Spitfire Kentish Ale 4,2%

Tölkin tunnuslause ”Bottle of Britain” naurattaa Macea, ja siksi hän ottaa hyllystä tämän oluen, joka on erään hänen kaverinsa suosikkeja. Olut on tumman meripihkan värinen ja siinä on paksuhko, mutta lopulta suht vähäinen vaahto. Tuoksu on kuin kesäisen havumetsän, varsin maukas ja kukkea. Lace ei ensin Macen maalailua uskonut, mutta tölkin suusta tuoksuteltuaan oli valmis hyväksymään hänen mielikuvansa.

Valitettavasti maku ei testaajien mielestä yllä samalle tasolle. Päälimmäiseksi vaikutelmaksi jää hiukan metallinen kitkeryys, jota riittää vielä jälkimauksikin. Vahvasti humaloitu, raikas ja puraiseva, mutta ei tämä nyt suosikiksi noussut.

Lace totesi, ettei Spitfire ollut hänen juttunsa, ja Macekin olisi toivonut hieman lisää pehmeyttä. Nyt vaikutelma oli liian tymäkkä ja kitkerä.

Affligem Blond 6,8%

Ruotsinlaivalta tuotu väkevä belgialaisolut, joka tosin on valmistettu Tsekissä Heinekenin tehtailla. Eihän siinä monta sataa kilometriä välissä ole, mitäpä sitä tuommoisista niuhottamaan. Juomaa on kuulemma valmistettu luostarissa jo vuodesta 1074 lähtien, joten perinteitä piisaa, ja homman luulisi olevan hanskassa.

Pullossa havaitaan uiskentelevan hiutalemaista sakkaa, ja vaikutelma on kuin suovedellä täytettyä joulupalloa ravistelisi. Onneksi ei ravisteltu, sillä ihan nätisti aukaistunakin vaahto tuppaa nousemaan aivan omia aikojaan pullosta ulos. Juoman valmistukseen kuuluu jälkikäyminen pullossa, ja se aiheuttaa tuon ylösnousemuksen.

Affligem on siis vaaleahkoa ja sameaa, ja ohuella vaahtohunnulla varustettua. Juoma maistuu yllättäen vehnäoluelta, vaikka sisältää pelkästään ohraa. Mace olisi voinut lyödä sokkotestissä päänsä vetoa, että kyseessä on vehnäolut, mutta ei sitten. Ei me paljon olla tässä harrastuksessa edistytty näköjään. Joka tapauksessa kumimainen aromi dominoi makua.

Alkoholin suhteen maku on melko mieto, vaikka prosentteja on paljon. Juoma puraisee hyvin, sitten seuraa tuo vehnäinen/kuminen aromi, joka päättyy lopulta kitkerähköön humala-aromiin. Raikas ”lagermainen” olut, tuskin kaikkien makuun, mutta monelle maistunee yhtä kaikki, kun on yli tuhat vuotta kannattanut vääntää.

Wild Thing Lime Coconut 4,5%

”Hedelmäviini juomasekoitus” on etiketin mukaan tämän juoman laji. Tuttavallisemmin siis limuviina. Valmistuttajana on uusi tulokas, kokkolalainen BS-Nordic. 275ml:n panttipullossa myyty lähes väritön aine testattiin saunaa lämmittäessä. Juomassa on eräistä Lidlin juomista tuttu kätevä kierrekruunukorkki.

Tuoksu on hyvin vähäinen, ja tuo kaukaisesti mieleen kookoksen. Maku taas on aika kirpeä, ei sitruunainen vaan vieläkin väkevämpi. Kookosta ei juurikaan erottanut, mutta se ei haitannut testiparia yhtään, sillä kumpikaan ei ole kookosjuomien ystävä. Mahdollisesti kevyen kookosaromihäivähdyksen voi niellessä erottaa.

Juoma on toki hyvin makeaa, mutta selvästi kuitenkin kirpeämpi kuin monet vastaavat juomat. Limen väkevyys oli saatu hyvin esiin, ja tästä pisteet Wild Thingille. Sinänsä silkkaa limsaa ja tahmaa tehokkaasti kurkkua. Loppujen lopuksi juoma kuitenkin maittoi erittäin hyvin, vaikka ensihuikka saikin hiukan mutristamaan huulia. Vähän aikuisempi limuviina, nyökyttelevät testaajat.

Henry Weston’s Vintage Perry 2011 7,4%

Jämäkkäprosenttinen päärynäsiideri Lacen palvomalta valmistajalta nautittiin onnistuneen autoremontin kunniaksi. Tai oikeastaan ”korjaajana” toiminut Mace ei ollut varma, tekikö itse asiassa mitään auton korjaamiseksi, mutta käyntiin se lähti, yhtä kaikki. Loppukesäisellä terassilla nautittu siideri on melko vaaleankeltaista juomaa, jossa on mieto tuoksu.

Mieto on makukin, yllättävän mieto. Päärynä antaa aromiin mukavaa pyöreyttä, loppuhaikuna häivähtää väkevänkirpeä aromi, jota jää hieman jälkimauksikin. Korkeita alkoholiprosentteja ei kyllä arvaisi, eli juoma on monien muidenkin Westonien tapaan melko petollista, koska sitä on niin helppo kipata.

Mace tykkäsi tästä juomasta enemmän kuin vastaavasta omenasiideristä, jonka maku oli pistävämpi. Tämä puolimakea aito siideri on hyvä juoma, pakko todeta. Eikä muistuta millään lailla kaupan halpishyllyjen ”päärynäsiidereitä”, jotka ovat paremminkin lonkkuja.

Badger Fursty Ferret Kentish Ale 4,4%

Englantilainen ale, jonka Mace nappasi hyllystä siiderinä. Vasta pulloa avatessa tajuttiin, että kyseessä on olut. Menee sitä viisaskin vipuun toisinaan. Tyhmemmät tietysti vielä useammin.

Juomassa on hieno kullanruskea väri, vähäinen tuoksu ja kermainen vaahto, joka ei ole kovin pysyvä. Maku on kevyt ja maukas alen maku, ja molempien testaajien mielestä yksiselitteisen hyvää. Raikas ja tasapainoinen, kevyt mutta aromikas. Kerrassaan maukasta. ”Oikein hyvää”, toisteli Lace.

Etiketti kertoo mausta löytyvän jopa appelsiinia, mutta ehkäpä tämän havaitseminen vaatii jo kultivoituneempia makusilmuja. Siltikin olut oli raikkaan hedelmäinen, ja pitkästä aikaa molempien testaajien yksimielisesti tykkäämä. Kaupassa oli 3 muutakin Badgerin juomaa, hinnaltaan n. 4e / ½litran pullo. Ehkäpä niitäkin voisi kokeilla.

Suntory Rich Malt 5,0%

”Enjoy rich taste in relaxing time”. Kömpelö englanninkielinen mainoslause koristaa tätä muinaista japanin tuliaista, eli viisiprosenttista lager-olutta. Siis sen tölkkiä. Tölkin takapuolta taas koristaa epäolutmaisesti kirsikkapuu, mutta sopiihan se toki japanilaiseen juomaan.

Juomassa on hyvin kirkas väri ja vahva vaahto, eikä se tuoksu juuri miltään. Makukin on melko mauton ja vähäisesti humaloitu. Aiemmin testatussa Grillimaisterissa tuntui olevan selvästi enemmän potkua. Tyypiltään olut on ehkäpä ”gold”-tyyppinen moneenkertaan suodatettu lager. Ei millään lailla pahaa, mutta makua voisi kyllä olla enemmän. Ehkäpä Japanissa ei juoda kovin väkeviä oluita. Rich Malt on melkoisen liioitteleva ilmaisu.

Tämä juoma ei jättänyt ihmeempiä muistikuvia, olipahan vain taas yksi tavallinen hyvä lager.

Koff Rock III 4,7%

Tämän köyhän miehen vastineen Motörhead –oluelle testasi Mace jo aikaa sitten, mutta hukkasi sekä kuvan, että testipaperit jonnekin, joten olihan se testi sitten pakko suorittaa uudestaan. Kotiteollisuus-orkesteria sponsoroiva olut tarjoaa etiketin mukaan rock-asennetta ja Magnum-humalaa.

Juoma vaahtoaa paksusti, muttei vaahto erityisen kestävä ole. Väri on täyteläinen ja tummahko. Juomasta kohoaa hiivainen oluen tuoksu, jonka voikin kuvitella johtavan ajatukset hikiselle backstagelle keikan jälkeen.

Makua juomassa on kenties hieman runsaammin kuin normi-Koffissa, mutta mikään erityisen puhutteleva makukokemus ei ole. Enemmän kuitenkin potkua kuin ruotsalaisten Motörheadissa. Oli tuo Magnum-humala sitten mitä hyvänsä, ei se ainakaan muistuta ”jalohumaloita”, vaan antaa hyvin suomalaiskansallisen vaikutelman, mikä nyt tietysti juoman luonteeseen sopiikin. Jälkimakua juomassa ei ole juurikaan, ja muutenkin olut menee alas enempiä irvistelemättä.

Varmaan maistuu niin backstagella kuin lavan edessäkin, vaikka ei sitä rock-asennetta nyt valtavia määriä löytynyt. Ehkä hiukan juurevampi maku kuin perinteisessä Koff kolmosessa.

Stonewell Dry Irish Craft Cider 5,5%

Lisää irlannintuliaisia. Siideri, jonka resepti on etiketin mukaan yksinkertainen: viittä lajia irlantilaisia omenoita pestään, puristetaan ja mehun annetaan käydä. Ja siitä se sitten syntyy, tämä ”McKennas’ Guides Best In Ireland 2013” (whatever this is) –arvonimellä palkittu juoma.

Siiderin väri on täyteläisen kullankeltainen. Tuoksu on vähäinen, mutta raikas. Raikas on makukin, voisi kutsua jopa kirpeähköksi, ja se päättyyy hieman kitkerään loppuhenkoseen. Vahva, jopa väkevähkö aromi. Ei liian kuivaa, mutta jollain lailla väkevä ja hapahko, ehkäpä testitiimin makuun liiankin väkevää juomaa.
Vaan juotua tuli sekin pullo.