Amazing Daze

Olvi Kultalonkero 4,7%

2012-01-30T21:28:00.003+02:00

Blogimme on erittäin interaktiivinen, ja koska pyrimme täyttämään vähäisen lukijakuntamme omituisimmatkin oikut, oli seuraava testi pakko tehdä. Lukijamme toivoi, jostain kumman syystä, meidän testaavan Olvin Kultalonkeron, ja Lace luovutti armollisesti testivastuun Macelle. Mace epäili, ettei juoma nouse hänen suosikkilistalleen, mutta suostui kuitenkin testaukseen.

Eli tämä on energiajuoman makuista lonkkua, joka lienee suunniteltu kaikkein nuorimmille alkoholinkuluttajille. Mace, joka edustaa jo hieman varttuneempaa polvea (vaikka onkin henkisesti hyvinsäilynyt), juo energiajuomia noin 5 kertaa vuodessa, eikä silloinkaan maun vuoksi, vaan pysyäkseen hereillä pitkällä automatkalla.

Juoma on hyvin vaaleankellertävää ja vaahdotonta. Tuttu energiajuoman vaikeasti kuvailtava tuoksu leijuu tölkistä, mutta laimenee hieman lasissa. Maku on hyvin makea ja tahmainen; yhtä aikaa suuta kuivaava ja limainen. Tahmeaa limaa kertyy suuhun ja kurkkuun. Maku on energiajuoman, ja alkoholia ei havaitse.

Mitä tästä nyt sitten sanoisi? Nuoriso varmaan tykkää, ja kyllä tätä Macekin tölkillisen alas sai. Toisesta hän ei kyllä mene sanomaan mitään. Lisäksi alkoi närästämään ja pää särkemään, mihin aikaisemmin on kyennyt vain VK Kick. Ei ole mun juoma, toteaa testiryhmäläisemme päätään pidellen.

Musta Hevonen tumma lager 4,0%

2012-01-27T21:39:00.001+02:00

Mace aloitti olutharrastuksensa jo lapsena, ja erilaiset olut- ja muutkin alkoholimerkit tulivat tutuiksi jo hyvin nuorena. Kuulen lukijan kauhistuneet huokaukset, joten lohdutan teitä; kyse ei ollut juomien nauttimisesta, vaan pullojen, etikettien ja korkkien keräilystä. Pullot tosin vietiin kauppaan, mutta kruunukorkeista Macella oli mahtava kokoelma; vaihtareitakin kaksi isoa muovikassillista (tosin ei ollut ketään, kenen kanssa niitä vaihtaisi). Kokoelman harvinaisuuksia oli Mustan Hevosen korkki, mikä löytyi kaverin mummolan liiterin sahanpurujen joukosta.

Musta Hevonen oli muistikuvan mukaan alun perin maissiolutta, ja sen valmistus lakkasi ilmeisesti jo ennen 80-lukua. Nyt retroaalto on pukannut nimen takaisin tölkin kylkeen Sinebrychoffin toimesta. Tarjolla on vaaleaa ja tummaa lageria, joista Macen yhden hengen testiryhmän arvosteluun joutui jälkimmäinen. Maissista ei enää ole tietoakaan, vaan kyseessä on normaali ohraolut.

Juomassa on vähäinen, lievästi hiivainen tuoksu ja paksuhko vaahto. Maultaan olut pyrkii jäljittelemään parempia tummia lagereita, mutta ei aivan onnistu. Jotenkin aromi ei ole tarpeeksi täyteläinen, vaan siinä on joku vetinen ja laiha pohjavire. Jälkimakukin on tympeähkö ja lyhyt. Mallas maistuu jonkin verran ja makuun on tavoiteltu pehmeyttä, mutta lopputuntumaksi jää, että aineet ovat loppuneet kesken. Eipä ole kovin merkittävä juoma tämä uusi Musta Hevonen. Laimea fiilis, mikä ei johdu pelkästään prosenteista.

Fuller's Discovery Blonde Beer 4,5%

2012-01-24T19:52:00.002+02:00

Taas suunnataan Brittein saarille, joiden antimista Lacen tarkka käsi on poiminut yhteistestiin ohraa ja vehnää sisältävän vaalean oluen. Runsaasti vaahtoava olut toi vaahdon lisäksi tuoksunsakin puolesta Macelle mieleen vihreän Fairyn, kun taas Lace ei haistanut mitään kummallista. No, me ollaan erilaisia taas. Mausta sen sijaan oltiin samaa mieltä, se on varsin jännä, mutta miellyttävä. ”Hirmu miellyttävä”, oli Lacen rohkea arvio.

Mace analysoi makua näin: hunajaa, hedelmäaromeja ja loppuhaikuna kevyt kitkeryys. Makua siis on, eikä se ole tavanomainen oluen maku, vaan jotenkin makeahko, ei-hyökkäävä kukkais-/hedelmäaromin sekoitus jäi päällimmäiseksi fiilikseksi. Silti juoma ei ole mikään makea, vaan periaatteessa aivan rehellinen vaalea olut.

Mutta jännää…hyvin jännää.

Kopparberg Cranberry 4,5% Extra Dry - online

2012-01-20T22:46:00.003+02:00

Tunnettu tosiasiahan on, että kaksikosta Mace on se, joka useammin testailee juomia ihan itsekseenkin, tuo vanha loppasuu. Vaan osaa sitä Lacekin. Perjantai-illan ratoksi Lace osti lähikaupasta tölkin Kopparbergiä muistellen hämärästi että ei kai tätä ole vielä testattu. Niin kuin ei olekaan. Tänään siis Lace juo ja ihan yksin koko tölkin! Vanha nainen hunningolla.

Mace on myös se, joka huolehtii blogin tyylikkäistä kuvista ja siitä, että jokaisessa postauksessa sellainen on. Vaan tänään ei ole, koska Lace ei jaksa kaivaa edes kännykkää esille ottaakseen kuvan. Googlatkaa, jos kuvaa kaipaatte :)

Karpalosiideriin valinta kohdistui myös siksi, että irlantilainen Cranberries soittaa ja laulaa ihan mukavaa musiikkia. Mutta siis tässä piti kai arvioida itse juomaa.

Ensinnäkin pisteet kuivuudesta. Ei tämä nyt ehkä extra dry ole, ei ainakaan Lacen asteikolla, mutta reilusti kuivaa eikä mitään tyttösiideriä. Väristä ei ole mitään hajua koska juoma menee parhaillaan alas suoraan tölkistä. Mutta se karpalo. Fizzin vastaavasta totesimme, että siitä on kirpeä karpalon maku. Kopparberg tuo mieleen ennemminkin kirsikan maun. Tai kirsikkaesanssin. Jotenkin vähän tunkkainen maku, karpalon kirpeys ja raikkaus jää puuttumaan. Kyllä tätä juo, eikä tarvitse edes vastentahtoisesti juoda, mutta ihan sitä ei tölkistä löydy mitä siitä oletti löytävänsä.

Lace päättää online-raporttinsa tähän ja kumoaa kaksin käsin tölkinloput kurkkuunsa.

Corona Extra 4,6%

2012-01-17T20:28:00.002+02:00

Koska parivaljakko testaa aina kerralla useamman juoman, pitäen tämän jälkeen ansaittua maksanlepytystaukoa, on tämänkin meksikolaisoluen nautiskelu tapahtunut jo uuden vuoden karkeloiden aikana. Juoma on saman tehtaan tuotoksia kuin joskus muinoin testattu Modelo, ja sen tiedettiin olevan melko mautonta, jos kohta harmitonta juomaa. Juoma valittiin meksikolaisperäisen ruuan palanpainikkeeksi. Lace oli nimittäin valmistanut herkullisia quesadilloja (Macen mielestä tortilloja, mutta Lace halusi tämän erheellisen näkemyksen oikaista.. ne olivat siis quesadilloja…hyviä joka tapauksessa), joita Mace vielä terästi annoksella jalapenoa.

Ja hyvinhän Corona tulisen ruuan taltuttajaksi sopikin. Juoma tosiaan on hyvin vaaleaa, ja se sisältää ohran lisäksi maissia ja riisiä. Macen yskiessä turkinpippuriensa armoilla Corona lievitti elämystä raikkaudellaan. Hyvä ja harmiton janojuoma, jota on helppo juoda, muttei ole kuitenkaan täysin mitätön.

Sitä paitsi Lacen mukaan juoma ”Pitää hyvällä tuulella, ei tuu äkänen olo”, joten tässäkin mielessä se sopii iltapalan harmonian pysyttäjäksi.

Hooky Gold 4,2%

2012-01-15T20:23:00.003+02:00

Englantilainen, ei ihan joka marketista löytyvä olut testattiin yhteistuumin tv:n katselun lomassa. Juoma on hiukan sameata ja väriltään oranssinkeltaista. Tuoksu on hyvä, ”kukkea” ja hedelmäinen. Etiketissä on viisiportaisella asteikolla arvioitu juoman kitkeryydeksi 3/5, ja jos tähän uskomme, pitää todeta normaalien suomi-lagereiden olevan luokkaa 1-2, jos kitkeryydestä puhutaan. Selvästi nimittäin Hookyssa oli kitkerähkö maku, joka kertyi jonkin verran kurkkuun myös jälkimauksi. Ei nyt mikään pistävä elämys silti, ja toisaalta monet pitävät nimenomaan voimakkaasti humaloiduista oluista.

Mutta me ei jotenkin tykätty tästä. Ei se kitkeryyskään, mutta joku maussa tökki, vaikka juoma raikasta onkin. Etiketissä makua kehutaan hedelmäisen kirpeäksi, ja sellainen se kaiketi olikin. Lace ei tykännyt yhtään ja jätti lasinsa puoliksi juomatta, mikä on vanhalle loppusuulle harvinaista. Mace kyllä kippasi Lacenkin osuuden avuliaasti, mutta eipä Hooky saanut häntäkään koukkuun.

Ja vaikka tämänkin juoman nimessä on Gold, niin se ei ole lainkaan sukua tyylillisesti esim edelliselle Olvin Harkolle. Mutta palkintoja sekin vaan voittanut on, joten mitä me olemme tuomitsemaan? Joku tykkää. Testaa itse.

Olvi Harkko 4,6%

2012-01-10T20:47:00.000+02:00

No niin, näitähän piisaa. Taas kerran Olvilta uusi olut, tällä kertaa vain pintin tölkissä löytyvä juoma, jonka laatua ei selitetä mitenkään. Onpahan vain olutta.

Juoman testasi yhden hengen testiporukka, koostuen Macesta. Kevyesti ”kukkaishumalainen” tai hedelmäinen miellyttävä tuoksu kohoaa lasista, jossa on hyvin vaaleaa ja kirkasta, runsaasti vaahtoavaa juomaa. Vaahto kuitenkin laskee ja häviää nopeasti.

Maku on kyllä hyvä, ei voi mitään (sikäli kun nyt haluaisikaan voida). Olisiko tämä nyt taas niitä Münchener-tyyppisiä oluita, tuumii Mace, mutta muistelee näiden olevan kyllä vahvemman värisiä, vaikka varsinkin tuoksu on muistikuvissa yhtenevä. Hän päätyykin päättelemään Harkon olevan näitä ”gold”-tyylisiä kirkkaita ja ”liukkaita” lagereita, mihin tölkkikin olemuksellaan viittaa, nimestä puhumattakaan. Itse asiassa. (Mace ei ole mikään tyhmä jätkä)

No siis… Harkko on aromikasta lageria, jota ainakin Mace juo mielellään, eikä keksi pahaa sanottavaa. Ei suomalaisen bulkkilagerin makuinen, vaan muistikuvissa häivähti Nikolain Vuosiolut 2011. Hyvä, runsas maku, raikas juoma ja vielä nättiäkin.

Samson Lager 4,7%

2012-01-08T21:33:00.003+02:00

Uutenavuotena syödään perinteisesti nakkeja ja perunasalaattia. Vanhat loppasuumme ovat tässä mielessä traditionaalista väkeä, joten Mace taikoi ainekset jääkaappiin ja Lace taikoi ne pöytään. Lisäksi Lace oli toimittanut ruokajuomaksi tsekkiläistä Samson-lageria, jolta paljon kokenut tiimimme odotteli laadukasta elämystä. Tsekissä kun nuo oluet normaalisti osataan.

Ja hyvinhän sitä kippasi. Lace ylisti juoman tuoksua, joka on ”vanhanajan lagerin” tuoksu, ja lensi ajatustensa siivin lapsuuden sokkelinvalutalkoisiin. Nämä muistikuvat liittyivät nimenomaan hajuun, eikä onneksi makuun, mutta olivat yhtä kaikki positiivisia. Mace jätti myös irvailematta lapsityövoiman käytöstä talonrakennuksessa. Kerrankin.

Lace aukaisi pullon niin riuskalla liikkeellä, että juoma vähän kuohahti pullosta, mutta ei toisaalta lasissa ihmeemmin vaahdonnut. Väriä voisi kuvailla vaikkapa oranssinruskehtavaksi. Maku on perinteinen, mutta aromikas ja laadukas. Parivaljakko suosittelee lämpimästi nakkien ja perunasalaatin kanssa, ja varmaankin saunajuomana maistuu myös. Näitä vuosisataisia perinteitä (Samsonia on tehty vuodesta 1795) kyllä kelpaa jatkaa edelleenkin.

Kuva tärähti, ja varakuva kanssa, mutta alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. Eikä se noin pienessä kuvassa mihinkään näy muutenkaan.

Kopparberg Mansikka siideri 4,5%

2012-01-04T21:22:00.004+02:00

Mansikkajuomat eivät ole koskaan kuuluneet Macen suosikkeihin, mutta kun marketista pitää jo suurennuslasilla kaivaa vielä testaamattomia aineita, ja parin edellisen Kopparbergin suht positiiviset tunnelmat ovat vielä muistissa, hän koppaa juoman koriin ja kotiin. Lace saapuu sopivasti tiluksille jakamaan elämyksen.

Purkista tunkee todella ätläkkä puutarhamansikan haju, ja värikin on sitä itseään, eli mansikanpunaista. Ensikulaus tuottaa irvistyksen ja lauseen "äääh, tää on kyllä liian makeaa". Maku on erittäin sokerinen, mutta toisaalta luonnollisen ja aidon mansikan makuinen. Siitä pisteet. "Mansikkaisuus yllätti positiivisesti", aprikoi Lacekin. Tämä siitä huolimatta, että myöhemmin huomataan etiketistä juoman sisältävän mansikan lisäksi lime-esanssia ja seljamehua. Vipuun mentiin.

Kopparbergit on yleensäkin havaittu laadukkaiksi, jos kohta ylimakeiksi market-siidereiksi. Jopa dry:na myytävät ovat paremminkin makeaan taipuvia kuin kuivia. Joten: Kopparberg Mansikka on mansikan makua ja makeutta rakastaville oiva juoma, mutta muiden kannattaa testata ensin pieni erä.

Young's Double Chocolate Stout 5,2%

2011-12-27T21:54:00.002+02:00

Macen seuraava alkolöytö oli suklaan makuista stouttia Brittein saarilta. Etiketti retostelee, että maku on silkkaa ylellisyyttä. No, sehän nähdään.

Juoma on lähes mustaa, ja siinä on paksuhko ruskea vaahto, joka ei ole kovin kestävä. Tuoksussa on vähän kahvia. ”Tää on ihan hyvää, tosin sitä suklaata en löydä”, sanoo Lace. Mace kuvittelee kuitenkin hyvinkin löytävänsä tumman, ”kitkerähkön” kaakaon/suklaan aromin. Maku siis ei ole millään muotoa makea, vaan kahvi-/kaakaopapumainen. Kuitenkin pehmeä ja melkoisen hyväkin.

Lace oli juuri ennen juoman nauttimista syönyt suurta herkkuaan jääsuklaata, ja ehkäpä tämän ylimakean elämyksen vuoksi ei stoutin luonnonsuklaan maku erottunut. Mutta ” kyl se hyvvää on”, siitä huolimatta. Jollei nyt ihan ylellisen hyvää sentään.

Hyvää joulua!

2011-12-24T12:00:00.001+02:00

Joulu tulee ainakin tänne etelään kovin sumuisena ja sumeana. Toivottavasti joulunvietossa silmät kuitenkin pysyvät kirkkaina, rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Joulun jälkeen on hyvä taas jatkaa testauksia.

Hyvää Joulua!

Kasteel Donker 11%

2011-12-23T21:12:00.001+02:00

Tämmöistäkin myydään. 11-prosenttinen olut Belgiasta, ylivoimaisesti vahvin tähän mennessä testatuista. Parivaljakko jakoi pikkupullon joululahjaostoksista selvittyään. Juoman tarjoilulämpötila on 12 astetta, mutta lämmitys tapahtui perinteisen huolettomaan tapaan: pullo jäi pöydälle joksikin aikaa.

Olut on mustaa ja tuo vaahdon selkiinnyttyä mieleen kokiksen. Tuoksu on vähäinen, Lacen mielestä "ruosteenhajuinen". Hmm…jaa? Alamme selvästi kehittyä olutharrastuksessamme.

Maku on pehmeä ja todella makea ja mämminen ja paksu. Alkoholi puskee taustalta ja jää lämmittämään. Minkäänlaista kitkeryyttä ei ole havaittavissa. ”Kotikaljaa, johon on lisätty liikaa sokeria”, analysoi Lace. Prosenttejakin on hiukan lisätty kyllä.

Juoma on periaatteessa melko helppoa juotavaa, mutta makeus tökki etenkin Macea, ja hänen lasinsa tyhjeni melko hitaasti. Hitaasti maisteltavaksi tämä olut varmaan on tehtykin.

Olvi Sandels tumma 4,0%

2011-12-21T22:00:00.001+02:00

Ilmeisesti vain pintin tölkeissä myytävä ”laimea” tumma Sandels on varmaan viimeisiä testaamattomia Olvin oluita (kunnes taas ensi kuussa tulee Olvilta muutama versio lisää). Juoma nautittiin ruokajuomana, papupekonikasviskeiton kanssa. Ko. ruoka valmistetaan lisäämällä eilisen päivän papu-kasviskeittoon pannulla ruskistettua pekonisilppua ja lämmittämällä keitto. Juustoraastetta päälle.

”Vaaleantummassa” juomassa on lagerimaisen metallinen tavanomainen tuoksu. Maultaankaan juoma ei ole erityisen tummaa, vaan melkoisen normaalin lagerin makuinen. No, vähän jotain yritystä tummemman suuntaan, mutta hyvin vähän. Pehmeä ja ihan ok maku sinänsä, mutta oli vähän turhan mitäänsanomaton ja luonteeton. Kevyt pettymys, ja sai Macen mutisemaan jotain värjätystä lagerista. Hän oli nimittäin odottanut jotain Kozel/Litovel –henkistä.

Testikaksikkomme siis olisi toivonut juomalta enemmän karaktääriä ja rohkeutta. Lace voisi kuitenkin tarjoilla tummaa Sandelsia esim joulupöydässä.

The Famous Grouse Cola 6%

2011-12-19T21:56:00.004+02:00

Lacehan on tunnetusti suuri irlantilaisviskien ystävä. Viskikola on hänelle pyhäinhäväistys, mutta kun Mace kiikuttaa Alkosta pikkutölkin kofeiinittomaan kolaan valmiiksi miksattua skottiviskiä, suostuu Lace testaamaan. Hän kuitenkin korostaa, että irkkuviskille moista sekoitusta ei voisi tehdä. (Snobi =) T:Mace)

Joululahjojen paketoinnin vauhdittajaksi nautittu drinkki tuoksuu colalle ja viskille. No, ylläri. Makukin on justiinsa sitä mitä luvataankin, melkoisen ”aito”, ja jollain lailla väkevä. Ihan kuin alkoholia olisi vähintäänkin tuplaten tölkin lupaamaan. ”Mitä tästä nyt sanoisi?”, pohtii Mace. Hänen mielestään juoma on hyvää ja Lacenkin lasi tyhjeni melko nopeasti.

Jos tykkää viskistä kolalla, eikä halua itse sekoitella, eikä rahastakaan ahdista, niin sitten varmaan ryntää Alkoon ja ostaa. Saanee mitä haluaa.

Euro Shopper päärynä siideri 4,7%

2011-12-15T21:26:00.001+02:00

Mace arpoi pitkään halpishyllyllä. Nyt kokeiltaisiin taas jotain aivan hirveää ainetta. Mutta ottaisiko Euro Shopperia vai sittenkin Pirkan ananas-siideriä? Koskapa hän suorittaisi testauksen itse, ja koko tölkki olisi juotava, valinta kallistui lopulta kuitenkin Suomessa valmistettuun Euro Shopperiin. Laihat ananaselämykset saisivat odottaa tulevaisuuteen, tai jäädä kokonaan välistä mieluummin. Ei vaan pysty.

Päärynäjuomassa on päärynäjuoman tuoksu, siis Aku Ankka-limsan esanssipäärynän. Onneksi se ei kuitenkaan ole ihan murhaavan voimakas. Hyvin vaaleankellertävää, kuohuu, mutta kuplatkin häviävät pian. Juoma ei sisällä lainkaan omenaa, eli on päärynämehusta valmistettua ”siideriä”, joka menisi yhtä hyvin lonkerona.

Maku on limsamainen, makea, mutta suht mieto kuitenkin. Ei ällöttävän makea, alkoholia ei havaitse yrittämälläkään. Limsaa, josta tulee känniin, miettii Mace, nieleskellessään vähäistä juoman jättämää tahmaa kurkustaan. Edullista, kohderyhmänä köyhät opiskelijat. Kyllä tätä juomaan pystyy, ainakin tölkillisen. Aika kauan se kuitenkin kesti, eikä hirveästi voi kiitellä.

Ukko-Pekka alkoholiton olut 0,0%

2011-12-13T23:23:00.002+02:00

Pohjanmaalaisen Finn Spring –panimon alkoholiton olut osui marketissa Macea vastaan 1,28 euron tölkkihinnalla. Litrahinta on siis hivenen alle kaikkein halvimpien tarjousoluiden. ”Sopii nautittavaksi missä ja milloin tahansa”, kertoo tölkki. Valmistusaineet ovat normaalit: vesi, ohramallas ja humala. Vain alkoholi puuttuu. Mutta onko alkoholiton olut todella toimiva vaihtoehto? Muinoin testatun alkoholittoman tumman Nikolain kamala maku muistissa Mace avaa tölkin.

Tuoksusta tulee mieleen leipä tai jauhot, ei niinkään olut. Väri on hyvin vaalea ja vaahto vähäinen. Ja eikun maistamaan. Hmm… maku voisi olla hirveämpikin. Kyllä tässä olutta tietää juovansa, vaikka maku onkin hyvin vähäinen, ja siinä on erikoinen leipämäinen/viljamainen vaisu aromi. Laihaa ja vetistä, mutta siedettävää, ja ”puree” kielellä olutmaisesti. Mielikuvaksi jäi vissyvesi, jossa on viikon verran liotettu ohranjyviä.

No, on se periaatteessa aika halpaakin. Niin.

Sinebrychoff Puolukka-Stout 4,7%

2011-12-09T21:47:00.001+02:00

”Maukas tumma olut, jossa puolukan kirpeys raikastaa stoutin maltaista paahteisuutta”, maalailee uutuusoluen etiketti. Juoma sisältää oluen ohella mustikka- ja puolukkamehua, joten se on paperilla melko radikaali innovaatio. Miten toimii livenä?

Paksunoloinen punertavanmusta juoma kaatuu laseihin vaaleanruskean, nopeasti laskevan vaahdon seuraamana. Tuoksussa on sitä mitä pitääkin: olutta ja puolukkaa. Lace: ”Ensinnäkin: maistuu puolukka, toisekseen: ihan hyvää. Puolukka tekee tumman oluen perusaromin kevyemmäksi ja raikkaammaksi.” (Lace sanoi tämän tietämättä etiketin tekstistä (toim. huom.)

Mace ei kuitenkaan oikein tykännyt: hänestä juoma on kirpeä ja kitkerähkön sorttinen. Mutta Lace tykkäsi, eikä sille sitten mitään voi. Hän arvosti myös etiketin retrohenkisyyttä ja kippasi lasin parilla huikalla. Puolukka-Stoutin hän tarjoilisi mieluiten ruokajuomana.

Fuller´s Chiswick Bitter 3,5%

2011-12-07T21:42:00.003+02:00

”Ihme pullo, keikkuu”, toteaa Mace asetellessaan vanhanaikaisen näköistä lasipulloa pöydälle. Tarkemmassa syynissä pullon pohjasta paljastuu kuitenkin vain ylimääräinen, kynnellä pois raaputettava kökkö, ja pullo saadaan poseeraamaan kuvaa varten suorassa. Fuller´s mainostaa olevansa Lontoon vanhin panimo.

Juoma ei ole kovin tummaa, mutta vaahto on kuitenkin valkoista selvästi tummempaa ja paksua. Tuoksu on voimakas. Juoma on bitter, joten humalaa on paljon. Ilmeisesti suht matalat alkoholiprosentit kuitenkin katkaisevat liiallisen terän ja kitkeryyden, ja olut on melko helppoa juotavaa. Sopii siis myös taviksille, vaikka mikään lager tämä ei ole. Humalan kitkeryys kertyy jälkimauksi kurkkuun. Ihan ok elämys, jos kaipaat kitkerähköä/voimakkaasti humaloitua olutta haluamatta kuitenkaan mitään extreme-kokemusta.

Tiskikone tuli kuvaan vähän epäaistillisesti. Sori.

Sapporo Premium Lager 4,7%

2011-11-30T22:30:00.002+02:00

Maailmanmatka jatkuu Aasiassa, ja Thaimaan Changin jälkeen oli heti vuorossa Japanin Sapporo. Etiketin mukaan kyseessä Japanin vanhin valmistaja, joka on toiminut vuodesta 1876. Odotuksissa oli edellisen kaltainen laadukas, mutta ”mauton” lager, mutta kuinka kävikään?

Tuoksua ei ole juuri lainkaan, maku sen sijaan yllättää: se onkin aika runsas, ja poikkeaa selvästi edellä maistellusta Changista. Sapporossa on hieman pils-henkinen vahvahko aromi, jossa runsaasti humalaa ja ”luonnetta”. Jälkimauksikin kertyy hiven humalan kitkeryyttä nieluun. Ei kuitenkaan häiritsevässä määrin. Valmistusaineet ovat normaalit ”eurooppalaiset”, siis ei mitään riisiolutta, eikä sellaiselta kyllä maistukaan. Ei kovin tyypillinen lager, vaan vahvemman makuinen, päättelee The Kaksikko.

Chang Beer 4,2%

2011-11-28T22:47:00.002+02:00

Seuraavaksi oli vuorossa pastan ja tomaattilihapullakastikkeen kanssa nautittu thaimaalaisolut. Näin maailman ruokakulttuurit paiskasivat reippaasti kättä Kaksikon keittiössä.

Juoma on hyvin vaaleaa, ja siinä on kevyt vaahto, joka häviää pian. Tuoksu on mieto, kevyesti simamainen. Mieto on myös maku, vaikka sentään suhteellisen aromikas. Voisi kuvitella tekevän kauppansa suomalaisturisteille hiekkarannalla, sillä lähinnä janojuomaa tämä on. Hirveän helppoa juotavaa, ei ehkä kovin omaperäistä, mutta ihan hyvää lageria. Sopinee suurin piirtein jokaiselle.

Lapin Kulta Luomu Jouluolut 4,6%

2011-11-23T21:46:00.009+02:00

Viime vuonna Mace testasi Lapparin jouluoluen, tänä vuonna on vaihdettu luomuun ja nyt pääsi Lacekin testamaan. Tätä juomaa parivaljakko osti testipullon kukin tahollaan toisistaan tietämättä. Testisatsi oli näin kaksi pikkupulloa. Lace oli sitä mieltä, että jouluolut kuuluukin olla pullossa eikä tölkissä, ja silmäili hyväksyvästi myös etiketin toteutusta.

Juoma on tietenkin tummaa, ja siinä on vahva, paksu vaahto. Alkuhuikka on kenties hivenen vetinen, mutta sitten maku tulee esiin: paahteinen, keskikitkerä aromi, joka jää kevyesti nieluun. Jouluolut nautittiin sinappihunajaporsaanleikkeen (+ lisukkeet) kanssa, ja se toimikin kieltämättä hyvin. Varmasti tekisi kauppansa myös jouluruuan kanssa. Lace yltyi kehumaan runollisesti: ”Kerrankin Lapin Kultaa, joka maistuu jollekin muulle kuin kissankuselle”. On se aika veijari.

Kurko Pipari Long Drink 4,7%

2011-11-19T15:49:00.004+02:00

Hihihi, pipari! Hihihi!!

Siinä se nyt sitten vihdoin on; ahkeran lukijamme ”suosittelema” testattava. Mace ottaa haasteen vastaan ja ostaa tölkin.

Juoma on normaalin greippilonkun väristä, eikä hajustakaan mitään outoa erota. Tuoteselosteen mukaan sisältää appelsiini- ja sitruunamehutiivistettä, eikä greippiä ensinkään.

Noh, eipä tästä nyt ainakaan erityisen jouluinen olo tule. ”Piparin” maku on hyvin lievänä taustalla, ilmeisesti se on loihdittu appelsiinilla ja ripauksella jotain mausteisuutta. Tuskin sitä erottaisi, jos ei tietäisi, mutta ei haittaa. Jouluaromi on vähäinen, ja periaatteessa juoma on melko ok makuista. Siis lonkun makuista lonkkua. Hyvä näin.

Juoma ei osoittautunut lainkaan niin radikaaliksi, kuin ennakkoon aavisteltiin. Eiköhän tämä ole 18-20v amispoikien houkutukseksi lanseerattu. Saa ainakin jollain konstilla sitä piparia.

Laitilan Kievari Retale 4,4%

2011-11-15T19:32:00.001+02:00

Retale on englanniksi Red Ale. Lace ihastui nimeen, retale on hänestä kerrassaan loistava keksintö, josta jo voi antaa täydet pisteet. Tämä edellisen siiderin tavoin repäisykorkilla varustettu olut otettiin testaukseen pihasaunan lempeiden löylyjen jälkeen, makkaran seuraksi.

Väri on kaunis, punertava ja vaahto kohtuullinen. Tuoksu oli Macen mielestä erikoinen, hieman makea ja maltainen. Maussa myös mallasta, kovin täyteläinen se toisaalta ei ole, mutta helppoa juotavaa, koska kitkeryyttäkään ei ole. Jälkimaku myös vähäinen. Mace tuumaili loppukaneetikseen, että maun kanssa oli hieman himmailtu, eikä menty aivan loppuun saakka. Lacen mukaan Macekaan ei aina mene. Hmm. Jaaha.

Manzanova organic cider 4%

2011-11-13T13:29:00.003+02:00

”Ei uskoisi, että tämmöisiä olisi kannattavaa tuoda Suomeen”, Mace mietiskelee skeptisenä nähdessään repäisykorkilla varustetun 25 cl:n pikkupullon melko mietoa siideriä. Siis voihan se tietty olla hyvää, mutta kun valikoima on niin suuri jo muutenkin. Miten näille kaikille löytyy ostajia?

No, maistetaan nyt ennen kuin tuomitaan. Juomassa on lähes oluenkaltainen väri. Lacesta tuoksu on hyvin lupaava: täyteläinen, voimakas ja oikean siiderin oloinen. Maku on taas Macen mielestä onneksi melko lempeä, kevyehkön makeuden takana omenan kirpeys. Helppo uskoa luomujuomaksi. Lacesta ”oikein hyvää”, eikä Macekaan irvistele. Luonnollinen, hyvä ja aito maku. Kyllä sitä paljon huonompiakin juomia ulkomailta tuodaan, joten Manzanova on paikkansa import-hyllyssä ansainnut.

Nektar lager 4,5%

2011-11-08T21:35:00.000+02:00

Olutmaailmanmatkailumme jatkuu, ja tällä kertaa sormi tökättiin Bosnia-Hertzegovinan kohdalle ja kas, sieltä löytyi kelpo lager. Tiedä sitten, kuinka monen lähikaupassa tätä juomaa on, mutta Lace oli kuitenkin pk-seudulta pullon löytänyt.

Tämä raikas lager nautittiin hyvin proosallisesti koruttoman Lidlin hampurilaisen kyytipoikana. Väriltään Nektar on vaaleaa ja siinä on runsas ja pysyvä valkoinen vaahto. Tuoksu on erittäin hyvä perinteinen lager-oluen haju; juuri tällaiselta oluen pitää tuoksua. Maku on miellyttävä, kevyt, suht vähäinen. Ei kitkeryyttä, ei hirveästi luonnettakaan, mutta janojuomana mainio. Lace suosittelee erityisesti kuuman kesäpäivän jälkeen taikka aikana.

Hyvä lager; hyvin helppoa juotavaa olematta täysin munatonta.

+46 Apple Cider 4,5%

2011-11-06T21:32:00.002+02:00

Kummallinen nimi tällä ruotsalaissiiderillä, jonka Lace toi mukanaan kilisevässä kassissa. Onko tää niin kuin jotenkin aikuiseen makuun suunniteltu, joku puumajuoma? Pakko se on testata, että tietää.

Yllättävin osa juomassa oli väri; sitä ei ole. Siideri on lähes väritöntä, eikä myöskään vaahtoa. Vähäinen, hiukan päärynämäisen ”lempeä” tuoksu. Maku on makea, muttei ihan ällömakea, ja objektiivisesti ajateltuna kyllä hyvä. Hiukan ”ravintolasiiderin” oloinen, helposti juotava, vähän limumainen, muttei täysin teini. Lace, tuo vanha loppasuu, kippasi +46:n hyvin nopeasti, vaikka yleensä tämänkaltaisista siidereistä tulee häneltä sanomista. Olisiko hän sitten juuri juoman kohderyhmää??

Positiivisen puolelle menevä kokemus siis.

Olvi 6.12. 4,7%

2011-11-03T20:58:00.000+02:00

Macen synttäriolut. Mace on tottunut, että koko Suomi liputtaa hänen kunniakseen. Olvi jatkaa oluiden tehtailua ja tätä suhteellisen rasittavaa ”lippis päähän ja kiekkokatsomoon kaljatuoppi kädessä mölyämään”-isänmaallista linjaansa. Mutta emme tuomitse juomaa mainoslauseiden perusteella, siispä Macen oli pakko testailla myös oluen maku ja muut ominaisuudet.

Hieman meripihkaan vivahtavan värinen juoma kuohui runsaasti, nousipa itse asiassa lasista ylös ja ulos pöydälle asti. Vaahto laskeutuu jättäen pitsimäisen hunnun. Ensinuuhkaisu toi yllätyksen: ananakseen viittaava makeahko tuoksu, joka tosin lasista hieman tasaantui. Mistä lie Mace tämän mielikuvan sai, sillä tuoteselosteen perusteella 6.12. on ihan normaali olut.

Maku puolestaan ei ole kovin voimakas, eikä terävän puraiseva. Arki-lageria parempi, mutta ehkä makua saisi olla hiukan vielä lisääkin. Mallas on suht kivasti taustalla, jälkimaku vähäinen, kitkeryyttä ei Mace havainnut. Häivähdys tumman oluen aromia, olematta kuitenkaan ”aito tumma”. Ihan positiivinen kokemus sinänsä, ja eroaa Olvin muista juomista, eli ei ole vain samaa juomaa eri purkissa. Maistamalla se parhaiten selviää.

Litovel Dark Lager 3,8%

2011-11-01T20:55:00.001+02:00

Tsekkiolut, jonka valmistusaineista löytyy muun muassa sokeria ja glugoosi-fruktoosisiirappia. Noni.

Juoma on hyvin tumman punaruskeaa, lähes mustaa. Vaahtoa ei ihmeemmin lasiin kaataessa muodostunut. Alkuhuikassa makea vivahde, vaikkei juomaa nyt varsinaisesti makeaksi voi kutsua. Pehmeäksi ja maltaiseksi sitä kuitenkin voi kutsua. Hieman ”paksu”, muttei suoranaisesti ”ruokaisa”, eli on kuitenkin selvästi lager, eikä mikään stoutti tai vastaava.

Helposti juotavaa, matala-alkoholista, pehmeää ”aitoa” tummaa olutta, jossa myös tumman oluen maku, eikä vain väriä. Ehkä aikaisemmin testattu Kozel oli kuitenkin aavistuksen parempaa.

Light Beer 4,1%

2011-10-26T22:39:00.002+03:00

Macen muistot lensivät kipeisiin teinivuosiin, jolloin auton takapenkillä kului poikaporukassa Lintua. Entinen legendaarinen peruskalja kuitenkin sittemmin hävisi, mutta on tehnyt lähivuosina paluun. Laimeana ja gluteenittomana? Häh?

Juomassa on valkoinen, pumpulimainen vaahto, joka jättää nätin pitsikuvion lasiin. Väriltään se on hyvin vaaleaa. Tuoksu tuo ensimmäisen ikävän yllätyksen: se on jotenkin epämääräinen, joku kevyesti epämiellyttävä häivähdys on aistittavissa, mutta sanoiksi ei Mace sitä saata pukea. Mutta ei se vielä mitään, maku on pahempi. Tyrmistyneen epäuskoinen ”no, jaa-a…” pääsee testaajan suusta, maku on vetinen ja outo. Jotenkin ei maistu oluelta, vaan suorastaan aika pahalta. Makua ei ole paljon, mutta ei.. ei todellakaan iske. Mikähän tämän kummallisen aromin aiheuttaa? Macen mieleen tuli kylmä vesi, johon on laitettu paljon kitkerää aspiriinijauhetta. Mallas ei maistu eikä humala.

Ei tämä tämmöistä ennen ollut, tuumaa Mace pettyneenä. Jääkaappikylmä juoma on raikasta, mutta ei todellakaan mikään olutkulttuurin riemuvoitto. Olisiko gluteenittomuus keinotekoisen epämääräisen maun syynä? Tätä ei tulla ostamaan lisää, eikä suositella kavereille.

Laitilan Kukko Tumma 4,5%

2011-10-24T21:48:00.003+03:00

Pöydässä oli hunaja-sinappiporsasta ja kukkakaalimuhennosta, joten kyytipojaksi piti saada jotain tummaa ja pehmeää. Valinta osui Laitilan Tummaan Kukkoon, ja onnistunut valinta se olikin.

Juoma vaahtoaa paljon ja sen väri on tumma punaruskea, muttei nyt mitenkään musta silti. ”Maistuu hyvälle kotikaljalle”, oli Lacen ensikommentti. Mallas maistuukin selvästi peruslageria enemmän ja pehmeämmin, vaikka juoma ei olekaan ruokaisan paksu tai mämminen. Jälkimakua ei juurikaan ole.

Tarkempi maistelu lähes unohtui ruokailun yhteydessä, mikä tietenkin kertoo sen, että ainakin tämän ruokalajin kanssa Kukko sopi hyvin, ja näin lopputulema oli tiukalla asteikollamme ”kohtalaisen positiivinen”. Helppoa ruokajuomaa tumman lagerin ystäville, ja miksei ihan paljaaltaankin menisi.

Strongbow kuiva omenasiideri 4,5%

2011-10-22T00:14:00.002+03:00

Tämän juoman kaksikko on jo aikaisemmin testannut aivan testiuran alussa, mutta viralliset testipaperit hukkuivat jonnekin. Siispä maistelu on syytä uusia.

Juomassa on hyvin kevyt omenan tuoksu. Vaaleankellertävä, ”keskikuiva” siideri, jossa melko mieto omena-aromi, minkä ohella Lacen makusilmut tavoittivat myös jotain hiivaista ja ei-kovin-hyvää.

Lace oli etukäteen juomaa kehunut, ja Macellakin oli suhteellisen positiivinen mielikuva, mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan. ”Marketissa, mikä on täynnä tyttösiidereitä, niin onhan se hyvä, että on edes tällaista tarjolla”, Lace muotoili varovasti. Mace ei hirveästi digannut. Strongbow on ”aito” siideri, mutta ehkä jotenkin vaisu. Omena saisi maistua enemmänkin ja joku kuiva karvaus häiritsi.

Tuborg Green 4,6%

2011-10-16T16:36:00.002+03:00

”Miks tää on green?”, Lace aprikoi ja käänteli tölkkiä löytääkseen jonkun perustelun juoman vihreydelle. Ei löytynyt, jollei tölkin vihreää väriä oteta huomion. Lace päätyi kantaan, jonka mukaan juoman kohdeyleisö on ”tiedostava nuoriso”. No, mikä ettei, kai hekin oman kaljansa tarvitsevat.

Tuborg on vaaleaa ja kovasti vaahtoavaa. Mace haistoi juomasta yllätyksekseen simaa. Maku sen sijaan oli melko olematonta hänen mielestään, sen sijaan Lacen mielestä makua oli. Raikasta ja helppoa bile-/saunakaljaa, oli kuitenkin molempien mielipide. Ei hifistelijöille, mutta olutta oluen tarpeeseen. Huomio ei kiinnity itse juomaan, vaan esim. seuraan, mikä voi olla ihan hyvä juttu.

Viikkoa myöhemmin kaupassa ollessaan Mace kuuli sivukorvalla, kuinka alle 30v nainen nappasi muutaman Tuborg-tölkin hyllystä ja sanoi miehelleen: ”Tää on hyvää”. Nuorenparin mahdollista tiedostavuutta ei Mace kuitenkaan alkanut selvittämään.

Kopparberg Vadelma & Minttu siideri 4,5%

2011-10-12T22:35:00.004+03:00

No nyt löytyi taas melko eksoottinen maku-yhdistelmä, ajatteli Mace ja koppasi Kopparbergin kaupan hyllystä. Tuote testattiin yhteistestauksena.

Väriltään vaaleanpunainen juoma tuoksuu esanssivadelmalta. ”Ja makua kuvaisimme sanalla… öö..öö …hmm… ööö… mielenkiintoinen”, toteaa Lace maistettuaan. ”Tää on kyllä erilaista”. Minttukin tulee esiin aromista, ja myös ylimakeus. Mitään purukumin makuista juoma ei onneksi ole, vaan mintun aromi on paremminkin aavistus, joka loppujen lopuksi sopii juomaan aika hyvin. Lacelle juoma oli myönteinen yllätys, vaikka etukäteen olisi voinut kuvitella kovaa tuomiota. ”Tyylikäs tuo minttu tuolla”, hän jopa yltyy kehumaan, ja vetää sidukan huiviin vauhdilla.

Makeaahan tämä on kuin mikä, ja periaatteessa vadelmalimpparia, mutta minttu antaa jännän säväyksen, joka käänsi ainakin yhden tölkillisen testierän molempien suissa positiivisen kokemuksen puolelle.

Kuva unohdettiin ottaa siinä ihmetellessä, mutta näppäränä jääkärinä Mace löysi netistä mainoskuvan.

Estrella Galicia Premium Lager 4,7%

2011-10-09T22:20:00.001+03:00

Suomessa Estrella tunnetaan perunalastumerkkinä, mutta se on myös espanjalainen olutmerkki. Lace oli löytänyt pullon hyvinvarustetusta marketista, ja toi sen yhteistestaukseen.

Juoma sisältää ohran lisäksi maissia ja se on väriltään hyvin vaaleaa. Melko ristiriidatonta, mutta myös mautonta makuelämystä osattiin odottaa, ja niinhän siinä myös kävi. Estrella on hyvin klassinen raikas lager ja äärimmäisen helppoa janojuomaa. Ei kitkeryyttä, mutta ei hirveästi makuakaan. Kuitenkin plussan puolelle menevä elämys, vaikka toikin mieleen perus-Koff –henkisen Suomi-lagerin, josta ei voi paljon sanoa suuntaan eikä toiseen.

Saunakaljaksi hyvä, mutta halvemmallakin saa kyllä vastaavia.

Laitilan Kukko Ale 4,3%

2011-10-06T22:24:00.004+03:00

Parivaljakko poikkesi Turun Kirja- ja ruokamessuilla, ja reitti vei läpi Laitilan, jossa marketista löytyi laaja valikoima paikallisen panimon tuotteita. Tilaisuus käytettiin hyväksi ja ostoskoriin pakattiin muutama testaamaton laitilalainen. Ensimmäisenä tulikokeeseen joutui punatölkkinen Kukko Ale.

On irti punakukko, hyräili Mace tölkkiä aukoessaan. Lasissa olut tuotti lievästi tummahkon ja runsaan vaahdon, jonka seljettyä näkyi kaunis, punertava meripihkamainen väri. Maku taas on pehmeä, kevyttä kitkeryyttä, mutta vaikutelma jotenkin pyöreä ja suunmukainen. Vähäinen humalan jälkimaku.

Aika hyvää, tuumii kaksikko. Muistikuvan pohjalta parempaa kuin keltainen tai vihreä Kukko, joista jälkimmäistä Macella oli salkullinen mukanaan poikien mökkireissulla taannoin. Valitettavasti punaista Kukkoa tuntuu löytyvän aika harvasta markettihyllystä.

Itsetehty omenasiideri, prosentteja riittävästi

2011-10-04T22:10:00.002+03:00

Tänään maistellaan kotipolttoista. Lacen ystävä lahjoitti kaksi pulloa itse tekemäänsä siideriä, joita kypsyteltiin jääkaapissa toista kuukautta. Valmistaja suhtautuu siidereihin vakavasti, joten mistään kaupan valmispakkauksesta ei ole kyse.

Juoma on sameankellertävää ja siinä on väkevähkö omenaviininen tuoksu. ”Oiskohan tää pitänyt juoda jo aikaisemmin..?”, aloittaa Lace varovasti ensimmäisen siemauksen otettuaan. ”Aika kirpakkaa”. Maku onkin väkevä, hapan ja kuiva. Melkein sitruksisen hapan. Tuoksu on ”parempi”, ja omenan erottaa.

Kaksikko aistii kaikuja Old Rosie –siideristä, eli ei mitään helppoa juotavaa, vaan melkoisen katu-uskottavaa siideriä. Omenan aromi on vähän ”koristeomenainen”, eli makeus puuttuu tyystin.
Itse tehdyksi juomaksi ihan asiallista, toisaalta hyvin kaukana markettisiidereistä, mikä tosin oli tarkoituskin.

Lace tuli känniin=)

Olvi Kultaomena siideri 4,7%

2011-09-29T22:13:00.003+03:00

”50% enemmän mehua”, lupaa etiketti juomassa, jonka Mace testailee yksinään kiireisesti. Hän kun tahtoo pitää blogikirjoittelussa tasaista tahtia, ja tämä kuukausi on menty vähän liian kuivin suin.

Olvin makea omenasiideri on reilusti sokeroitu, eikä mitään aspartaamilaihdutusjuomaa. Se on kellertävää ja kuplivaa. Pullosta uhoaa makea esanssiomena. Ja kyllähän se myös maistuu. Tavallaan ihan ok maku, ja omenan aromikin suht luonnollinen, joskin hieman ylimakea. Pidemmän päälle makeus kyllä saattaa alkaa tökkimään.

Olvi Kultaomena on limsankaltainen teiniomenasiideri ravintolareissun pohjiksi. Alkoholia tästä juomasta ei havaitse, ja se varmaan on tarkoituskin.

Karhu Tumma I 2,8%

2011-09-26T21:20:00.001+03:00

Mace korkkaa ykkösoluen arki-illan ratoksi. Karhun tumma uutuus (tai ainakaan Mace ei ole ennen nähnyt) uhoaa reilussa lasipullossaan olevansa ”Vahva ykkönen”. No, sehän nähdään.

Juomassa on ainakin vahva vaahto, joka laskee pitsimäisesti. Väri on kokismaisen punaruskea. Tuoksu on jotenkin epämääräinen, jostain syystä testaajalle tuli mieleen kalkki. Ei nyt mitenkään erityisen luotaantyöntävä tuoksu kuitenkaan.

Mutta maku… se on kyllä aika olematon ja vetinen. Ei kotikaljamainen, ei ”tumma”, paksu tai paahteinen, vaan ohut ja vetinen. Mauton suorastaan. Täytyy myöntää, että Mace odotti enemmän. Vaikka juoma onkin ykköstä, saisi se nyt hiukan edes puraista, että tietäisi olutta juovansa. Nyt jääkaappikylmä juoma solahti kurkkuun kuin jäävesi.

”Maukas tumma olut” ja ”lajinsa vahvin”, hehkuttaa etiketti, mutta kyllä tässä juomassa on tummaa vain väri. Kaipa tätä saunajuomana tai janoonsa hörppisi, jos ei muuta olisi. Maku ei ole paha, kun ei sitä makua ole.

Thistly Cross Gold 4,0 %

2011-09-21T21:56:00.000+03:00

Mace kuvittelee Lacen vain vauvakuumeilevan, mutta se ei suinkaan ole koko totuus. Lace piipahtihe päivänä muutamana pääkaupunkiseutulaisessa pubissa ja huomasi ilokseen, että siiderivalikoima oli erittäin monipuolinen. Totuushan on, että moni paikka ylpeilee laajalla olutvalikoimallaan, mutta siidereistä löytyy vain perinteiset 3-4 merkkiä. Pahimmassa tapauksessa tarjolla on vain tyttösiidereitä.

Nyt oli vaikea tehdä valinta, mutta lopulta Lacen toinen suuri rakkaus (tai siis kolmas, jos Macekin lasketaan), viski, auttoi tekemään päätöksen. Skotlantilainen Thistly Cross Gold on nimittäin kypsytetty viskitynnyreissä.

Maku ei kuitenkaan tuonut Lacen mieleen viskiä, sen sijaan vaniljainen aavistus oli kyllä havaittavissa. Alkoholin makua ei juurikaan ollut. Siideri on raikkaan kevyt. Omena tuoksuu ja maistuu vahvasti, omenan maku jää suuhun pitkäksi aikaa. Omenaisuus oli jollain lailla erilaista kuin monissa muissa omenasiidereissä, ehkä se oli sitten sen viskin vaikutusta.

Hyvä juoma miellyttävässä ympäristössä ja hyvässä seurassa on silkkaa iloa ja nautintoa!

Nikolai Vuosiolut 2012 4,5%

2011-09-20T20:41:00.000+03:00

No onkos tullut talvi, nyt syksyn keskelle? Missäs vaiheessa se vuosi vaihtui? Aikakone kiidättää Macen suoraan ensi vuoteen ja käteen tarttuu turkoosin värinen oluttölkki. Viimevuotinen Nikolai arvosteltiin laadukkaaksi, mutta idea näissä vuosioluissa on se, että jokainen vuosikerta on erilainen.

Tänä vuonna (siis ensi) on tarjolla ”suodattamaton kellariolut” jossa ”makua pyöristää” ripaus vehnää. Mace naureskeli hetken kellariolut-sanaa, mutta kaatoi sitten molemmille pikkutuopilliset tölkin tarkkojen ohjeiden mukaisesti (ensin kolmannes lasiin, sitten ”pullon” (näin etiketissä lukee) pyöräytys, että sakka saadaan liikenteeseen).

Juomassa on hyvä, ”jalohumalainen” tuoksu. Humala on merkkiä Perle. Maku on suht täyteläinen ja tasapainoinen, muttei kovinkaan voimakas. ”Not bad at all”, Lace toteaa ulkomaaksi. Vaahto on kaunis, pumpulimainen, tosin häipyy nopeasti.

Mace tykkäsi erityisesti tuoksusta ja ristiriidattomasta lagerin mausta. Molemmat suosittelevat, vaikutelma on laadukas.

Chakra Premium Lager 4,7%

2011-09-19T22:39:00.002+03:00

Intialaista olutta ei ole tainnutkaan vielä olla maisteltuna. Mace tosin pettyy etikettiä tarkemmin tavatessaan, sillä juoma onkin itse asiassa tehty Tsekissä, joskin intialaisen reseptin mukaan. Mutta resepti on hyvä, sen parivaljakko saa todeta.

Chakra on vaaleaa, ja siinä on maukas hedelmäinen tuoksu ja nätti vaahto. Lace maistaa ensin (kun Macen on tehtävä muistiinpanoja) ja toteaa maun olevan täyteläinen. Macekin kokeilee ja kirjaa ylös: hmm… aika hyvä maku, aromikas humala maistuu, pohjalla kevyt alkoholin lämpö. Ei mene kitkeräksi, mutta ei ole mautonkaan.

Hyvä, täysipainoinen olut, joka oli molempien mieleen.

Koff Lite 4,4%

2011-09-12T19:55:00.002+03:00

Vielä pari päivää, niin Kaksikko pääsee taas aloittamaan reippaan yhteistestausten putken. Sitä ennen Macen oli kuitenkin maisteltava vielä yksi juoma ominpäin. Koffin Lite lupaa tarjota saman ”pehmeäntäyteläisen maun” kuin normaali-Koff, 30 % vähemmillä kaloreilla. Vaikka Macen on melko vaikea pitää pokkaa muistellessaan perus-Koffin ”täyteläisyyttä”, hän tuo tölkin kotiin ja testiin.

Juoma on väriltään hyvin vaalea, laihan oloinen. Vaahto on hyvä ja tuoksu normaalin peruslagerin. Mace tavaa tölkkiä edelleen: ”Raikas ja täyteläinen olut, joka virittää kapakkatunnelman heti ensi kulauksesta”, julistetaan siinä ennakkoluulottomasti ja mutkia suoristellen. Sillä ei tätä kyllä täyteläiseksi voi sanoa. Maku on laiha, hivenen vetinen ja keskikitkerä. Valitettavasti tuntuu siltä, että kalorien mukana on hävinnyt hieman aromejakin. Tiedä sitten, miten tuo kalorien poisto juomasta on suoritettu.

Koffin Lite on melko mautonta, Euro Shopper-henkistä peruskaljaa, johon ei tarvitse pahemmin keskittyä. Janojuomana menee, mutta aika litkua tämä on, etenkin hintansa huomioon ottaen. En osta uudestaan.

Karhu Ruis 4,6%

2011-09-06T20:56:00.004+03:00

Koska Lacella vaan on vauvakuumetta, eikä hän ehdi keskittyä muuhun, pitää Macen hoitaa rankka testaus taaskin ominpäin. Ei tässä auta pitää pitkiä taukoja, muuten lukijat suuttuu, tuumii hän huolestuneena. Lisäksi Mace on päättänyt hankkia Lacelle askartelua varten paljon tämän pyytämiä tölkin avausklipsuja, tukeehan hän Lacen neulonta- ja muitakin harrasteita. Siispä nyt testataan jälleen uusi juoma, suodattamaton uutuus Karhulta: ruisolut.

Tuoksu juomassa on ihan tavallinen. Väriltään tummaa, paksuhko vaahto tasaantuu ja laskee melko nopeasti jättäen ohuen pitsimäisen hunnun. Ennen ensihuikkaa testaaja havaitsi, että ainakin banaanikärpäset pitävät Karhusta; niitä ilmestyi kuin tyhjästä tölkin ympärille leijumaan.

Mace ei kuitenkaan ole juomasta yhtä innoissaan kuin kärpäset. Karhu ei ole maultaan kovin kummallista. Ei maltaista tai paksua, vaan melko perinteisen oloinen keskihumaloitu tumma lager tuli mieleen. Jälkimakua ei juuri jää, ja vaikka makua on ehkä perusmarkettikaljaa enemmän, ei se ole millään lailla mieleenpainuva tai erityisen runsas. Ruista ei Mace kyennyt mausta tunnistamaan, vaikka se etiketin mukaan kovasti maistuukin (sivuhuomautus: nää on hauskoja nää ”isänmaalliset” ”maistuu aito suomalainen ruis”-mainoslauseet).

Kyllä tämä enemmän markkinointikikkailulta vaikuttaa, kuin omalta, tunnistettavalta juomalta. Tuskin nousee suosikiksi. Korpisavu oli parempaa ja omaperäisempää. Tölkki on ihan tyylikäs kyllä.

Rainbow Vadelma-Carambola Light siideri 4,7%

2011-09-02T19:58:00.004+03:00

Tällä kertaa Macella oli missio: hakea marketista pahinta mahdollista juomaa. Aikaisemman Rainbow-elämyksen innoittamana valinta päätyi tähän vadelma-karambola –siideriin, joka vielä on kaikeksi iloksi laittia. Macehan ei light-juomia juo normaalisti lainkaan, koska ei tykkää aspartaamin mausta, ja pitää sitä muutenkin vaarallisena aineena. Lace antoi puhelimitse Macelle täydet valtuudet testata juoma itse.

No, osuuko Mace arveluissaan oikeaan? Juomassa on ok-kaunis punainen väri, ja vähäinen esanssivadelman tuoksu. Ja vadelmalta se maistuukin, tosin pilaantuneelta. Vadelmassa on kumma tunkkainen sivumaku, varmaankin se karambola sitten. Maku on lyhyt ja aspartaaminen. Ja paha.

Aika karseaa juomaa kieltämättä. Masokistinen nauru pääsee testaajalta, ja mielen täyttää ihmetys siitä, kuka tämmöisiä ostaa? Ja kuinka Laitilan tehtaalla, jossa todistetusti pystytään tekemään ihan kunnollisiakin juomia, tuotetaan tämmöisiä ankeita siiderinlitkuja. Toki Rainbow on halpaa, mutta ei suinkaan NIIN halpaa, että se oikeuttaisi näin kamalan maun. Yksi puolen litran tölkki oli Macelle oikeasti urakka.

Jollain lailla kaikessa surkeudessaan jonkinlaista säälinsekaista sympatiaa herättävä juoma, jonka pitäisi kuitenkin olla vielä paljon halvempaa, että tämmöistä joku onneton humaltumistarkoituksissa ostaisi. Valitan.

Hartwall Sininen III 4,5%

2011-08-29T20:36:00.002+03:00

80-luvulla Mallasjuoman Lahden Sininen oli eräs oluiden perusmerkeistä. Sitten Hartwall osti Mallasjuoman ja Lahden juomat katosivat. Vuonna 2008 Hartwall alkoi kuitenkin taas tölkittää Sinistä, jopa Lahdessa, mutta juoma on auttamatta jäänyt marginaaliin. Tunnettuutta ei lisää normaalia korkeampi hintakaan. Mace löysi tölkin marketin kylmäkaapin nurkasta.

Samalla oli mahdollisuus testata Lacen kirpputorilöydöt: pienet oluttuopeiksi sopivat sinappipurkit. Kuva ohessa. Tai yksi niitä vain testattiin, koska Mace oli ainoa testaaja.
Juoma on hyvin vaaleaa ja paksuvaahtoista. Vaahto jää pitsimäisesti lasin reunoille. Ja mikä on hassua, Wikipediassa lukee, että olut on vaahdoltaan niukka… Eikä ole.

Tuoksussa on häivähdys sitrusmaista hedelmää, mutta se on suht tavanomainen kuitenkin. Maku: kyllä tämä melkoisen tavallista suomi-olutta on. Kielellä puree hyvin, makua suht runsaasti, vähäinen kitkeryys, kevyt jälkilämpö. ”Finest Finnish Beer” leuhkii etiketti, mutta ei tämä nyt kovin erikoista ole. Tuskin Mace erottaisi sokkotestissä tätä mistään bulkkilagerista.

Hinnanero ei oikein ole perusteltavissa. Mahtaako juoma ratsastaa ja olla hengissä vain joidenkin jääräpäiden nostalgialla, kun saunajuomana on aina ennenkin ollut Sinistä, eikä muita viitsitä edes kokeilla? Ei pahaa, muttei parastakaan, on testaajamme konkluusio.

Savanna Dry Premium Cider 5,5%

2011-08-25T19:19:00.004+03:00

No nyt on eksotiikkaa ilmassa. Testattavana on nimittäin etelä-afrikkalainen siideri Alkon hyllyltä.

Hyvin hento tuoksu kantautuu pullonsuusta. Maussa omenamehua, pehmeyttä, alkoholia ei havaitse. Erittäin helppoa juotavaa, eipä uskoisi 5,5 -prosenttiseksi.

Juoma on etiketin mukaan kuivaa, mutta ei suinkaan ole mikään ikenet vetäytymään saava kokemus, vaan Lacen asteikolla lähes makeaa ja Macen mielestä juuri sopivaa. ”Tää on hyvää”, toteaa ensikulausten jälkeen Lacekin ja Mace murahtelee hyväksyvästi. ”Älyttömän hyvää”, jalostuu Lacen mielipide, kun hän on saanut lasinsa tyhjäksi. Kauaa siihen ei mene, sillä Mace ei ehdi siinä ajassa maistelemaan kuin muutaman viipyilevän suullisen. Vanha siiderihai löysi itselleen maittavan juoman.

Hyvä, laadukas siideri, Kaksikko suosittelee. Osataan sitä siidereitä näköjään tehdä kaukomaillakin.

Puur La Trappe 4,7%

2011-08-22T23:08:00.004+03:00

Otetaan tämmönen Puur-siideri, huikkasi Mace Lacelle keittiöstä ja korkkasi pullon. Mutta mikä siideri näin pahalta haisee? Hmm… ei se olekaan siideriä, se on olutta.

” Trappist on suojattu nimi, jota voidaan käyttää vain benediktiiniläisten trappistiluostareiden munkkien valvonnassa tehdystä luostarioluesta. Lisäksi vaatimuksena on, että olut pannaan luostarin tiloissa, ja että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön. Nimeen oikeutettuja luostareita on seitsemän ja yhtä lukuun ottamatta ne sijaitsevat Belgiassa.” Näin kertoo Wikipedia tämänkertaisesta testattavasta.

No, tämä selvä. Miltä se maistuu?

Juoma on suodattamatonta, epämääräisen kiljumaisen näköistä sameaa ja vaaleankellertävää. Pohjalla on runsas sakkakerros. Erikoinen, kastuneen viljan mieleen tuova, ei välttämättä kovin hyvä tuoksu tunkee pullosta. Melko erikoinen on makukin: vähän vetinen ja kevyesti kitkerä ”vehnäolutmainen” aromi (vehnää juoma ei sisällä). Lace tyrmää juoman ensikulausten jälkeen täysin, mutta lieventää myöhemmin kantaansa. Makuun alkaa tottua. Eipä tämä siltikään iskenyt kummankaan testaajan makuhermoihin. Maku ei ole väkevä, mutta jotenkin tympeänkitkerä ja hiivainen, eikä perinteiseen suomalaiseen olutmakuun sopiva.

Mace maisteli juomansa suht reippaasti, mutta Lace joi lasinsa loppuun silkalla sinnillä ja irvisteli päälle. Ei tykätty, mutta pakko myöntää, että juomassa on oma luonteensa eikä se huku massaan. Erikoisuudentavoittelijan valinta.

Olvi Halko 4,5%

2011-08-18T22:38:00.001+03:00

Kaamea epäilys: Olvi tölkittää samaa olutta moniin eri tölkkeihin. Miten näitä muuten voisi olla näin paljon? Lace oli bongannut uusimman tuotoksen, Olvi Halon, marketissa ja pyysi Macea hankkimaan sen testattavaksi kun vastaan osuu. No, osuihan se, ja Mace myöskin kuvasi tölkin luonnollisessa ympäristössään eli liiterissä.

Erikoisuus valitettavasti loppuu tölkkiin. Ulkonäöltään juoma on niin tavallista kuin olla ja voi. Nättiä ja runsasvaahtoista, mutta laimean väristä. Testaajien nenät tavoittavat kevyesti metallisen oluen perustuoksun. Lace nuuhki niin antaumuksella taas, että veti vaahtoa nenäänsä. Ainakin meillä on passiota harrasteeseemme.

Ja aromi: se on melko mauton ja lyhyt ja laimeahko. Eipä ole erikoista, vaan hyvinkin tavallista ”markettikaljaa”, jossa ei ole pahemmin makua ennen eikä jälkeen. Jotain hiivamaista tavoitti Lacen makusilmut.

Eli tämä on kaljaa, eikä parhaimmasta päästä. Varmaan ihan samaa kuin normaali Olvi III, prosentitkin täsmäävät. Miksi korkeampi hinta??

Kiss Cherry flavour cider 4,5%

2011-08-15T22:18:00.001+03:00

Saahan tätä Suomesta, havahtuu Mace, kun huomaa lähimarketissa hyllyllisen virolaissiidereitä. Taannoin maisteltu mustaherukka-Kiss ei tuottanut kovin mieltäylentävää makuelämystä, mutta kirsikkasiidereitä ei ole vielä testattu, joten sellainen sujahtaa Macen ostoskoriin.

Tölkissä on ”juhlava” ylimääräinen alumiininen kansipaperi. Juoma on punaista, ja siinä on hento kirsikan tuoksu. ”Just tää kamala tekokirsikan haju”, valittaa Lace, joka on melko lailla tuominnut siiderin jo ennen maistamista. Mace on armeliaampi, eikä koe makuakaan erityisen pahaksi. Melko makeaa, mutta ei raskasta/paksua. Kirsikaltahan tämä maistuu, eikä maku ole kaikkein esanssisin mahdollinen, onneksi.

Macen arvion mukaan ehkä hieman liian makeaa, mutta selvästi parempaa kuin mustaherukkasiideri. Lace heltyy lopulta toteamaan, ettei juoma ole ihan hirveistä hirveintä, mutta eipä paljon kiitostakaan anna, eikä suostu santsimukilliseen.

St Feuillien Cuvée de Pâques 7,5%

2011-08-12T23:25:00.000+03:00

Melko pitkäksi aikaa jääkaappiin unohtunut belgialaisolut, jonka testaus siirtyi kovien prosenttien luoman mielikuvan vuoksi: kyseessä ei olisi mikään helppo saunakalja. Lopulta aika oli kypsä, ja voitiin testata pitivätkö kuvitelmat lainkaan paikkaansa.

Juoma on kotisiman väristä ja näköistä sameaa ja runsaasti vaahtoavaa. Tuoksua ei ole juurikaan. ”Tuntuu jotenkin paksulta suussa”, kertoo Lace ensisiemauksen jälkeen. Maussa kaksikko havaitsi rusinaa, mallasta ja ehkä jotain kevyttä makeutta. Kitkerää tämä ei ole ja oikeastaan melko helppoa juotavaa kovista prosenteista huolimatta. Alkoholia ei juurikaan huomaa.

Lace yltyi olutta kehumaan: ”Mää sanoisin, että tää on hyvää”. Macekin sai lasinsa helposti tyhjäksi.

Jotenkin erilainen juoma tämä. Norjankielinen (jostain kumman syystä) etiketti paljasti, että juomaan on kuin onkin lisätty sokeria. Kyllä me siis jotenkin oikein maistettiin. Ei ole pahaa, eikä oikeastaan lainkaan sellaista kuin odotettiin. Niin sitä menee mestarikin vipuun toisinaan.

Olvi Sandels 4,7%

2011-08-11T23:22:00.002+03:00

Olvin ”parempaa keskiluokkaa” edustava lager, jota harvemmin löytää tarjouksesta, mutta myydään kuitenkin paketeissa. Kaksikko laittoi yhden pintin tölkin tarkkaan arviointiin.

Juoma on vaaleaa ja hyvävaahtoista, lähes tuoksutonta. Maistettaessa suuhun leviää vahvahko ja täyteläinen, hyvin suomalaistyylisen lagerin maku. Ei siis ”kukkaishumalointeja”, vaan perinteinen olut. ”Juu, ei mikään ihme, että kaveri kelpuuttaa vain tämän saunajuomaksi”, toteaa Lace. Sandels on kaikin puolin tasapainoista maultaan, ja jälkilämmöksi jää kevyt alkoholin hohka rintaan.

Ei tämä mitään ihmeellistä/erikoista ole, mutta perinteisten suomi-lagerien parhaimmistoa. Olutta.

Kurko Super kevyt greippi 4,6%

2011-08-06T19:33:00.002+03:00

”Super kurko maku – Super vähän sokeria”… kevyesti white trash –henkiset mainostekstit koristavat tätä purkkia. Kohderyhmä ei ainakaan vietä aikaa missään G.W. Sundmanin ravintolassa. Mutta kaupaksi Kurkot käyvät ja itse asiassa jo aikoja sitten testattu Kurkon Turbo karpalolonkku on skumppien jälkeen tämän vuoden eniten haettu juoma blogissamme.

Juomassa on normaali-ok ginilonkun tuoksu ja ulkonäkö. Makukin on ensin ihan ok, mutta latistuu sitten ja loppumauksi jää tympeä aspartaamin aromi. Tosi äkkiä tätä juo, mutta halju ja vähäinen gin long drink –aromi ja tahmeaa limaa kurkkuun keräävä tekomakeutus eivät iske. Giniaromia saisi olla enemmän. Alkoholia ei juomasta juurikaan havaitse.

Jos lonkusta tykkää, eikä kiloja halua, niin kaipa tätäkin voi kokeilla. Parempiakin juomia kyllä löytyy.

Marsalkka tumma täysmallaslager 4,6%

2011-08-03T22:43:00.003+03:00

Elokuisen päivällishetken ruokajuomaksi valittiin Saimaan Juomatehtaan "vuosisataisia olutperinteitä vaalien valmistama suomalaisen käsityön taidonnäyte". Mace mietiskeli, että marsalkka taisikin olla suurinpiirtein viimeinen vielä oluenvalmistuksessa ryöstöviljelemätön arvonimi. Olutta voi kutsua myös Macen nimikko-olueksi, tarkoittaahan hänen uljas nimensä muun muassa sauvaa. (Syytä siihen, miksi Mace on juuri Mace, emme ala tässä käsittelemään)

Ja asiaan: Suomessa on totuttu miettimään ruuan seuraksi sopivaa viiniä. Harvemmin tulee mieleen miettiä oluen sopivuutta erilaisten ruokien kyydittäjäksi. Marsalkkaa suositellaan mausteisten ja savuisten liharuokien, riistan ja makkaroiden sekä suklaisten jälkiruokien seuraksi. Lacen rakkaudella loihtima ateria ei ehkä ihan osunut näihin kategorioihin, mutta eipä kaksikkomme muutenkaan ole tunnettu tarkasta hifistelystä.

Juoma vaahtosi lasissa kauniisti ja "jännästi" - sen kuvaileminen on vaikeaa, joten kokeilkaa itse! Tuoksu toi Macen mieleen meren, Lacen mielestä tuoksussa ei ollut mitään erikoista. Maussa oli kitkerähkö ensimaku, mallas maistui vahvasti. Ei kovin pehmeä maku, vaikka kitkeryyskään ei ole päällekäyvää. Ruoka taittoi kitkeryyttä sopivasti, ja olut olikin vallan mainio ruokajuoma. Mitään erityisen erityistä makuelämystä ei koettu, tosin parivaljakko epäili, että joku olutguru taatusti löytää tästä vuosisataisten perinteiden kristallisoiman aromin. Kaltaisillemme olutmaallikoille jäi täysien vatsojen lisäksi avoimeksi kysymykseksi "miksi". Miksi pitäisi juoda juuri tätä olutta, miksi tätä on valmistettu, miten tämä poikkeaa kaltaisistaan niin, että kuluttajan pitäisi ottaa hyllystä koriinsa juuri tätä eikä jotain muuta, selvästi halvempaa tummaa olutta? Pienpanimoilla on aina sama ongelma: miten erottua bulkkivalmistajista, jos juomassa ei ole mitään omaa ja erityistä?

Spitzkrug Premium III 4,5%

2011-07-31T22:31:00.004+03:00

Kuten viime vuoden puolella testatun Frankfurter Hansegoldin, ei tämänkään oluen nimi mielestämme vie ajatuksia oikeaan valmistusmaahan, eli Ranskaan. Ehkä saksalaisella imagolla ratsastaminen auttaa myynninedistämisessä?

No, ei katsota karvoihin, vaan lasiin. Juomassa on todella runsas, valkoinen pysyvä vaahto, ja vaaleaa on olutkin. ”Tavallisen kaljan näköistä”, toteaa tiimi. Maun todetaan ensin olevan hieman litkumainen (varmaankin vetinen?), ja sitten jättävän kevyesti karvaan aromin. Lace maistoi juomasta vehnän makua ja tuoteselosteesta tosiaan havaittiin oluen sisältävän myös vehnää. Tämä sai Lacen leuhkimaan taidoillaan ja Macen tuomaan esille myös hyvän tuurin mahdollisuuden. Varmaankin vehnä antaa tuon kevyen karvauden makuun.

Eipä tämä nyt mitenkään erikoista ole millään lailla: raikas ”terassilager”. Ei huippua, mutta toisaalta myös melko edullista.

Mace nautti nautinnon maksimoimiseksi kyytipoikana Hot Amigo –olutmakkaraa, jossa bugeen tarjoavat valkosipuli, jalapeno ja texmex-mausteet. Lace jätti väliin.

Laitilan Into Limetti Lonkero 4,7%

2011-07-30T21:25:00.000+03:00

Skumppien varjoon ovat jääneet Laitilan lonkerot. Kaksikko toi yhden kotiin maisteltavaksi. Juomassa on hyvä, kirpeän sitruksinen tuoksu ja väriltään se on vihertävänkeltaista ja vaahdotonta. ”No tän nyt tietää, miltä tää maistuu”, sanoo Mace ennen ensikulausta. Eikä hän erehdy: limettilimsaa, jossa seassa loraus viinaa ja pari tippaa giniaromia.

Tästä on vaikea sanoa mitään, kun juoma on tämmöistä täysin ennalta-arvattavaa. Eipä voi suuremmin intoilla, vaikka ei petykään. Sitä saa mitä tilaa. Raikasta ja ”ihan hyvää”, juu.

Prykmestar kuiva omenasiideri 4,5%

2011-07-29T21:20:00.002+03:00

Uusikaupunkilaisen Vakka-Suomen pienpanimon juoma blogattiin hyllystä seuraavaksi. Ja pianhan se sitten blogataan myös nettiin. Macen muistikuvan mukaan Prykmestarin oluet ovat saavuttaneet arvostelumenestyksiä, joten laatua odotettiin myös siideriltä. Pohjalla killuva sakka antoikin juomalle katu-uskottavuutta. Etiketissä lukee, että pullonpalautus tulee suorittaa Alkoon, mutta tavallisesta marketista juoma kuitenkin ostettiin – outoa.

Juomassa on kevyt vaahto. Se ei yllätä, mutta tuoksu on lievä yllätys: se ei ole hapan tai kuiva, vaan kevyesti esanssinen omenan tuoksu. Lace tuoksutteli niin innokkaasti, että oli vetää ensikulauksen nenän kautta. Eikai vaan tyttösiideriä??

Kyllä se Lacen makuun on liian tyttömäistä: ”on tää ny vähän niinku… ei tää ny ihan niinku…” olivat hänen viisaat ensikommenttinsa aromista. Edes tyylikäs etiketti ei saanut häntä heltymään, vaan juoma oli hänelle pettymys. Macen mielestä juoma oli ok siinä mielessä, ettei ollut kovinkaan kuiva, ja maku oli ”normaali”, tavanomainen Golden Cap-henkinen markettisiiderin maku. Mutta mitään pienpanimohenkeä tai omaa oivallusta ei juomassa kyllä ollut.

Siideri oli tehty suuren yleisön makuun. Onko se oikea ratkaisu, kun hintaa on kuitenkin markettisiidereitä enemmän? Se selviää ensi kvartaalissa.

Pistonhead Lager 4,6%

2011-07-28T20:54:00.001+03:00

Aina vaan äijämäisemmäksi menee. Tämä ruotsalaisolut on parivaljakolle ihan uusi tuttavuus. Ehkä hieman amishenkisesti hotroddareille suunnattu juoma (mitä tapahtui ”jos otat, et aja”-opetuksille?), joka tölkin kuvastolta poikkeaa normaalista ”kultareunainen vaakuna” –olutvalikoimasta. No, maistetaan.

Olut on kaunisvaahtoinen, vaalea ja ikään kuin vähäisesti samea. Kaksikko pohti, oliko sameus vain auringonvalon ja harittavien silmien luoma harha, mutta siltä juoma vain valoa vasten kumminkin näytti. Vaikka ei kyllä tuossa kuvassa näytä. No, mene & tiedä.

Tuoksussa on kevyttä hedelmäisyyttä. Jotenkin epä-äijämäisesti, kuin suoraan viinikeikarin blogitekstistä, tölkki kertoo juoman sisältävän ”Magnus, Fuggles ja Amarillo”-humalia. No, miksei raaka rasviskin voisi snobbailla humalalajikkeilla… ainakin Ruotsissa.

Mutta ei me tätä juomaa haukuta: ”Tää on hyvää”, sanoo nimittäin Lace. ”Joku täyteläisyys tavalliseen lagerin verrattuna.” ”Joku maistuu ihan tältä”, pohtii puolestaan Mace tiukasti ja fiksusti, mutta ei saa päähänsä mikä. Ehkä jopa tuo edellinen Koff Brew? Tai ehkä ei. Juomassa on hyvin kevyt kitkerä pohjavire ”kukkaishumalaisen” lagerin taustalla.

Loppulausuntonamme: kyllä tämä varsin hyvää on.

Koff Extra Brew 4,5%

2011-07-27T20:47:00.003+03:00

”Enemmän mallasta, runsaampi humalointi”, lupaa etiketti. Jaahas.

Tuoksussa onkin havaittavissa voimakas ”kukkainen” humalan tuoksu, jotenkin Münchener-henkisesti. Varsin miellyttävää testaajamme Macen nenään. Juoma on vaaleaa ja siinä on aika maltillinen ja nopeasti kuoleva vaahto. Maku ei ole niin hyvä tai erityinen kuin tuoksun jalohumalainen aromi lupaa. Tasapainoinen ja miellyttävä toki, muttei kovin vahva. Jälkimakukin on hyvin vähäinen, kevyt alkoholin lämpö jää rintaan.

Extra Brew on laadukkaamman/erilaisen oloinen kuin normaali suomi-lager, mutta ei nyt mitään erityisen ihmeellistä. Ehkä makua olisi voinut lorauttaa sekaan vielä enemmänkin. Perus-Koffin tämä kyllä hakkaa mennen tullen. Tosin Lacen mukaan siihen ei vielä paljon vaadita.

Somersby Cranberry Pear Cider 4,7%

2011-07-26T20:24:00.002+03:00

Vaikka lukijapalaute toivoikin meidän jättävän ämmien juomat testaamatta, niin ei auta: taas tulee lisää tyttösiidereitä. Tahdomme nimittäin palvella loppasuiden laajaa kenttää laidasta laitaan, ja uhraamme itsemme ja makusilmumme puolestanne. Muistakaa tunnuslauseemme ”Lace ja Mace: hyvän maun esimaistelijat!” (toistakaa vähintään kolme kertaa).

Karpaloa senkun pukkaa markkinoille, ja Somersby (tai sitä valmistava Carlsberg paremminkin) on keksinyt laittaa sitä päärynäsiiderin sekaan. Tämä juoma oli Macen testattava yksin, kun Lace ei suunnitelmista huolimatta päässytkään paikalle. Voi että, kyllä Macea harmitti. *tähän semmonen silmäniskuhymiö*

Vaaleanoranssissa juomassa on hyvin äitelä haju, joka muistuttaa lähinnä vadelmaa tai jotain sen tyylistä. Vadelmasiideriksi saattaisi maallikko juoman arvioida sokkotestissä maunkin puolesta. Carlsbergin tehtailla ei taideta oikein tietää, millainen marja karpalo on. Tämä siideri on hyvin makeaa vadelmavenearomista tyttölimsaa. Ei makua nyt tietenkään voi objektiivisesti ajatellen pahaksi sanoa, onhan karkki hyvän makuista, mutta Lacelta ei olisi taatusti tullut kiitosta. Ilmeisesti makea päärynä vaikuttaa juomaan liiaksi, eikä ”karpaloaromivalmiste” anna minkäänlaista potkua. Purkki kyllä mainostaa luonnollista makua, mutta tämän Mace osoitti pelkäksi mainoslauseeksi. Yhtä tahmean sakariiniseksi, kuin Somersbyn jälkimaku.
Jos tykkäät makeista, limsamaisista ”siidereistä”, niin kokeile. Jos et, älä.

Huomenna sitten jotain äijämäisempää.

Laitilan Oiva Skumppa kuiva omena 4,7%

2011-07-25T20:19:00.003+03:00

Vihdoinkin! Vihdoinkin on Macen uusi kone koossa ja ankaraa päivitystahtia edessä. Nyt täytyy pistää juttu / päivä, ettei jäädä tasaisen vauhdin taulukossa jälkeen.

Ja varmaankin romahtaneita kävijämääriä jälleenhoukuttaaksemme aloitamme Laitilan Skumpan uusimmalla versiolla, ”mustalla Skumpalla”, eli kuivalla ”kuplivalla hedelmäviinillä”. Laitilan Skumpathan ovat edelleen ylivoimaisesti haetuimmat juomat koko blogissa, ja niiden perässä päätyy joka päivä sivullemme (tiedon)janoisia loppasuita.

Päivä oli ollut helteinen, joten kuppi kylmää kuoharia tuntui hyvältä ajatukselta. Juoma tosiaan kuohuu, oikeastaan jopa vaahtoaa reilusti ja kuplii kauniisti. Nopeasti vaahto kuitenkin häviää. Maku on kuiva, mikä ei ole suuri ylläri, kun kuivaa on luvattukin. Mutta: jotenkin kuivuus tappaa maun. Aromi on ehkä hivenen ohut ja olematon. Valkoviinimäinen, kuten luvataankin, eli poikkeaa selvästi siidereistä. Mace ei kauheasti digannut, ja hänen mielestään normaali omena-skumppa oli parempaa. Lacekaan ei hurraata huutanut, vaikka lasi tyhjenikin nopeasti pelkkään janoon.

No, juotte te tätä kumminkin, possut.

Onnettomuus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta

2011-07-12T16:31:00.003+03:00

Olette varmaan kaikki ihmetelleet ja surreet, kun ei ole tullut päivityksiä. Niin olemme mekin. Mace erityisesti.

Syy ei ole suun tai jutunaiheiden kuivahtaminen, vaan maata riepotellut ukkosmyrsky, joka iski Macen tietokoneen hajalle näyttöä ja modeemia myöten. Ja telkkarin kanssa.

Että tässä sitä nyt ollaan ja toivotaan, että vakuutussetä armahtaa ja uusi kone saadaan kootuksi. Viikko voi mennä ihan hyvin.

Sori=/ Ja just kun me saatiin taas sponsorimaisteltavaakin!

Nøgne Ø Havrestout 4,5%

2011-07-06T21:36:00.004+03:00

Toinen Lacen jo aikoja sitten hankkima norjalainen luomuolut, joka ehti olla Macen jääkaapissa kuukausitolkulla. Jotenkin vain muut juomat tuntuivat kiilaavan tämän tumman oluen ohi, ja testaus siirtyi ja siirtyi. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa, sillä juoma on melkoisen maistuvaa. Tarjoilulämpötila on 10 astetta, joten pullon annettiin hetken lämmitä takanreunalla.

Ulkonäöltään olut tuo mieleen kokiksen, se on mustanpunaruskeaa ja tummavaahtoista. Vaahdossa on hyvin pienet kuplat. Tuoksusta Lace nuuhkutteli aavistuksen suklaata. Maku on ”keskikitkerä”, kahvinen tai tumman suklaan mieleen tuova. Ei kauheasti jälkimakua. Aika hyvää oikeastaan, tuumii Mace.

Juoma on suodattamatonta, ja koska se oli pitkään kaapissa, jäi pullon pohjalle paksu sakkakerros. Etiketin mukaan Havrestout sopii mm. tumman suklaan kanssa, ja maku onkin saman tyylinen. Lacen lasi tyhjentyi melko hitaasti, kun hän unohtui välillä pitkäksi aikaan neulomaan, ja Mace kippasi loppulasillisen, joka hivenen lämpimänä ja ”väljähtäneenä” maistui selvästi kahville.
Lajissaan laadukas ja tyylikäs ”olutkerho-olut” maisteluun, mutta ei välttämättä pullotolkulla kipattavaksi.

Grafenwalder Shandy olut-sitruunalimonadijuoma 2,5%

2011-07-03T20:38:00.004+03:00

Juhannusruuhkaisessa Lidlissä osui silmään ihan uuden näköinen Grafenwalder. Vaikka prosenttien puolesta mennäänkin jo limulinjalle, niin pitäähän tuo testata. Tuoteselosteen mukaan kyseessä on juoma, jossa on 50% ”saksalaista olutta” ja 50% sitruunalimonadia. Aikaisemmin testattu VK Kick oli karmea elämys, mutta siinä olut oli varmaankin englantilaista, joten katsotaan mitä sakemannit saavat samasta ideasta irti.

Juomassa on hyvin olutmainen ulkonäkö ja (Lacen sanoin) ”tömäkkä”, paksu vaahto. Tuoksussa on olutta ja simaa. Paljon olutmaisempi ulkonäkö ja tuoksu kuin VK Kickin ”vadelma-Pommac”. Maussakin olut on limonadia vahvempi ainesosa. Kevyesti simamainen, sitrukseen häivähtävällä jälkimaulla. Melkoisen raikasta, mutta Lace löysi kuitenkin tahmeutta, joka ei häntä miellyttänyt. Ei pahaksi juomaksi sanonut kuitenkaan hänkään. Mace tykkäsi tästä raikkaasta janojuomasta, joka oli hänen mielestään huomattavasti VK Kickiä parempaa.

Mikä ettei, aika onnistunut keitos, tuumii Mace, eikä Lacekaan hirveästi irvistele, kun lasinsa tyhjentää.

Fizz Cranberry Dry cider 4,7%

2011-06-30T21:06:00.004+03:00

Lace ”pakotti” Macen katsomaan kanssaan tyttöfilmin, ja niinpä tunnelman kohottajaksi päätettiin ottaa myöskin tyttösiideriä. Fizziä ei ollut aikaisemmin testattu ja juoman luvattu kuivuus kohdisti valinnan tähän karpalojuomaan.

Asiankuuluvan kauniista laseista nautittu juoma vakuutti myös värillään: se oli hennon vaaleanpunaista ja näin olen tunnelmaan sopiva. Maku ei kuitenkaan ole pelkkää unelmahöttöä, vaan melko luonnollinen, kuivahko ja kirpeähkö karpalon maku. ”Ihan kiva, sopiva”, tuumii Lace, ”tätähän voisi ihan juoda”. Mace on tällä kertaa kaksikon tyttömäisempi osapuoli, koska hän ottaisi juomaan mielellään ripauksen lisäsokeria, eikä erityisemmin innostu suht happamasta siideristä.

Toisaalta: juoma maistuu karpalolta, ja karpalo on hapan marja, joten siinä mielessä kyllä täydet pojot. Juoma siis pitää minkä lupaa. Kreisihuumoria ja kipeää tilitystä ja tunteenpaloa sekoittavaan elokuvaan juoma toi oman kirpeän lisämausteensa.

Velkopopovicky Kozel Dark 3,8%

2011-06-27T22:05:00.001+03:00

Juhannuksesta toivuttuaan Mace löysi vielä yhden aikaisemmin tekemänsä testauksen muistiinpanot. Koska Lace saapuu tiluksille vasta huomenna, saadaan tästä tsekkioluesta hyvä jatkumo tuleviin yhteistestauksiin.

Kyseessä on eräs markkinoiden laimeimmista keskioluista, mutta tunnettu ja olutharrastajien kiittämä juoma. Tumma Velko on Macen siskonmiehen suosikki, ja hän sentään kuuluu olutseuraankin. Tutkitaan, miltä tölkillinen maistuu amatöörin suussa.

Olut vaahtoaa vahvasti ja vaahto on niin pysyvää, että tyhjän lasin pohjallekin jää vielä pitsimäinen huntu. Väri on tumma, muttei musta, ja tuoksussa on kahvia ja mallasta. Maku on melko vahvan mämminen, ruokaisa ja paksu. Pehmeä ja samettinen olivat myös mieleen tulleita epiteettejä. Jälkimaussa vähäisesti humalaa ja ehkä sitä kahviakin. Ei ole kovin voimakkaasti humaloitu, mikä oli Macen mieleen.

Kyllä tämä laatujuomaa on, ei siitä mihinkään pääse. ”Laimeuden” ehkä maistaa, tai kuvittelee maistavansa, mutta se sopii oluen pehmeään luonteeseen. On ehkä hyväkin, ettei alkoa ole juomaan tupattu tuplaten. Kelpo olut.

Olvi Vaakuna täysmallasolut 4,7%

2011-06-22T21:52:00.007+03:00

Vielä ehditään blogata ennen juhannusta, vaikka Lace olikin sitä mieltä, ettei kukaan juhannuksena mitään blogeja lue. No, ei oo pakko. Lukekoon myöhemmin. Nämä jututhan ei vanhene.

Olvin erikoisoluen Mace testasi omin päin. Juomassa on kaunis punertavanruskea väri ja maltillinen vaahto. Tuoksussa tarkka kulinaristin nenä havaitsi rautaa ja hedelmän vivahteita. Juoma on Münchener-tyyppinen, ja Mace huomasi, että tämän tyyliset juomat tuntuvat hänen arvoasteikollaan aina nousevan melko kärkeen. Ehkäpä hän on siis omansa nyt löytänyt.

Maku on miellyttävä, tasapainoinen ja täyteläinen. Juomassa on mallasta, muttei ”mämmisyyttä”, ja siinä on ”jalohumalainen”, hieman hedelmäinen aromi joka myös jää vähäisesti jälkimauksi. Jotain samaa kuin Mace kuvitteli joskus Saku Kuld –oluessa aistineensa, vaikka se kai on perinteisempi lager.

Loppuyhteenvetona: aika laadukas juoma, saatat vaikka tykätä. Vähän kalliimpi se tietty on kuin normaali-Olvi, mutta tällä kertaa hintaero on perusteltu.

Mace & Lace toivottavat lukijoille oikein hyvää Juhannusta!! Eikä testata liikaa!

Golden Cap Ruby Passion-karpalo siideri 4,7%

2011-06-19T18:46:00.004+03:00

“Miksei tää oo punasta, jos nimi on kerta Ruby? Ja miks aina tämmösessä rumassa vihreessä muovipullossa?”, Lacen rutina alkaa jo ennen kuin pullo on edes avattu. Hän ei anna ”tyttösiidereille” armoa.

Pullo kuitenkin avataan ja sisältö kaadetaan laseihin. Juoma on väriltään äärimmäisen hennon punertavaa. Tuoksu sen sijaan on erittäin vahva ja leijailee kauas laseista, kuulemma passionhedelmä haju, hieman vadelmainen ja makea.

Maku on melko vaikeasti kiinni saatava: hieman ehkä mustaherukkaan vivahtava, mutta makeampi ja ”eksoottisempi”. Karpaloa ei kyllä pystytty havaitsemaan. Melkoisen tahmeaa juotavaa ja tahmeus kertyy limaksi kurkkuun. Ei tämä silti pahimmasta päästä tyttösiidereitä ole, mutta kuitenkin turhan makeaa loppupeleissä. Ehkäpä silti kesän terassien tai kotoisten kesäjuhlien suosikkijuoma, veikkaa parivaljakko.

Paketin salaisuus

2011-06-16T20:44:00.003+03:00

Taisi olla maanantai, kun Macen postilaatikossa odotti Lacelle osoitettu pikkupaketti. Koskapa lähettäjästä ei ollut mitään vinkkiä, ja kovin harva tietää osoitteen, niin hetken aikaa Mace luuli Lacen lähetelleen postia itselleen. Tekstiviestitys kuitenkin kertoi, ettei Lacella ollut aavistustakaan paketin sisällöstä. Macekin saattoi vain kertoa, ettei siellä ainakaan mitään testattavaa ole, vaan paremminkin jotain kirjaan viittaavaa.

Paketin arvoitus ratkeaa vasta juhannuksen jälkeen kun Lace saapuu sitä avaamaan, sillä herrasmiehenä Mace ei avaa toisten postia. Tai olisi avannut, mutta Lace ei antanut lupaa.

Raporttia seuraa.

A. Le Coq G:N Mohhiito Long Drink 5,6%

2011-06-16T20:39:00.005+03:00

“Kato ny miten noi kirjoittaa G:N, kun eivät saa kirjoittaa GIN, kun Gin Long Drink on jo rekisteröity tavaramerkki, eikä tässä varmaan giniä ole muutenkaan. Kyllä on taas mainostoimistossa pistetty parasta”, Mace luennoi Lacelle kaivaessaan virontuliaisen jääkaapista. Epäkaupallisena henkilönä Macea yhtä aikaa ärsyttää, yhtä aikaa huvittaa valmistajien yritykset huijata toisiaan ja asiakkaita.

Mutta mitäs tämmöinen Mohhiito sitten oikein on? Mace oli nähnyt Olvin Mojito-lonkkuja kaupassa, mutta ei ollut koskaan moisia maistanut. Joku drinkki se vissiin on, hän tuumaili tölkkiä aukoessaan. Purkista lehahtaa hyvin makeaneksoottinen tuoksu, josta tarkat nenät poimivat mangoa. Juoma on tiskiveden väristä ja vähäisesti vaahtoavaa.

Maun onnistuneisuuden arvostelussa olisi tietysti hyvä, että tietäisi miltä Mojiton kuuluu maistua, tuumaili Kaksikko. Suuhun tuli erikoinen, sitruksinen ja eksoottisia hedelmiä sisältävä ja hieman greippiin tai jopa giniin päättyvä maku. Mangon maku jää hieman jälkimauksi. Maku on periaatteessa ihan raikas ja ok, melko lempeä, kun ottaa huomioon suht korkeat prosentit. Toimisi hyvin limsana, toteaa Mace, ja Lace nyökyttelee vieressä.

Celtic Dry Cider 4,5%

2011-06-13T21:25:00.006+03:00

Jaaha, belgialaista kelttisiideriä…eikai meitä huijata? Piti oikein tarkistaa Wikipediasta missäpäin maailmaa ne keltit taas asuivatkaan, kun muisteltiin niitä lähinnä Brittein saarilta löytyvän. Netti tietää kuitenkin enemmän: ”Nykyisin nimitystä voidaan käyttää myös englantia tai ranskaa äidinkielenään puhuvista ihmisistä, jotka haluavat samaistua kelttiläisiin esivanhempiinsa.” No, kyllähän kelttiys sitten sopii ranskaa puhuville belgialaisillekin, jotka haluavat samaistua ja samalla myydä pikkuisen siideriä. Turhaan taas epäiltiin.

Sanottiinhan jo Asterixin kylän pidoissakin muinoin, että ”Ole keltti ja anna suolaa”.

No, tämä nyt ei sinänsä liittynyt mitenkään mihinkään.

Mutta testaukseen. Juoma on punertavaa ja se kuohuu, mutta ei vaahtoa. Maku on melko lyhyt omenainen ja perinteinen, helppoa juotavaa ja muutenkin aavistuksen edellistä Westonia parempaa. Jollain lailla kuitenkin luonteeton ja olematon, makua saisi olla enemmän. ”Nappaa yhtä vähän kuin Viron Euroviisu-esitys”, napauttaa Lace.

Celtic ei oikein tuoksukaan miltään. Helposti sitä saa alas kuitenkin, ja juoma saattaisi toimia siltana oikeisiin siidereihin. Meihin se ei kuitenkaan iskenyt.

Westons Cider Raspberry Medium Dry 4,0%

2011-06-10T21:07:00.001+03:00

Oranssinpunainen “laimea” vadelma-omenasiideri Lacen jumaloimalta valmistajalta oli yhteistestauksen uhrina seuraavaksi. Juoman tuoksusta on turha hakea esanssivadelmaa, joten mistään marketin vadelmalimsasta ei ole kyse. Yllättävää on se, ettei myöskään vadelman makua tunnu juomasta löytyvän. Maku ei ole kovinkaan makea, eikä oikein Macea säväytä. ”Isoäidin puolukkamehua”, sanoo hän.

Olisihan vadelmasiiderin hyvä maistua vadelmalta, mutta ei. Maku on jotenkin epämääräinen ja puolivillainen. Ei tätä pysty Lacekaan kehumaan: ”Joo, ei Westonin kannata tällaisilla mainettaan pilata”, on hänen kommenttinsa.

Tää oli vähän kummallista, todetaan loppukaneetiksi.

Karjala Terva 4,6%

2011-06-06T19:46:00.003+03:00

Mielenkiintoista, Mace ajatteli, kun marketin kylmäkaapissa odotti ihan uusi olutlaatu. Miksiköhän kukaan ei ole keksinyt tätä aikaisemmin? Ajatuksena tervan aromi saattaisi hyvinkin sopia olueeseen, ja näin pintin tölkki pääsi maisteltavaksi.

Tuoksusta tervan erottaa melko helposti, vaikka ei se mikään pistävän vahva ole. Väriltään juoma ei ole tummaa, kuten voisi kuvitella. Vaahto on pumpulimainen ja pysyvä. Ja maku: ”Aika jännä”. Ensikulaus sai Macen naaman aavistuksen venähtämään, sillä tervalta olut tosiaan maistuukin ja aromi on äkkiseltään melkoisen erikoinen. Etenkin jälkimaussa terva erottuu selvästi. Muuten makua ei ole erityisen purevasti ja muutaman kulauksen jälkeen aromiin tottuu niin, ettei meinaa huomatakaan. Karjala Tervassa on jotenkin ”ulkomaalainen” maku, kuin kevyttä vehnäolutmaista karvautta tai kumin aromia, vaikka juoma onkin ihan normaalia ohraolutta tervaesanssilla ryyditettynä.

Juomassa on siis vahvasti oma luonne, ja se saattaa jakaa mielipiteet. Mace tuumasi, että tuskin Karjala Tervaa tulee toista tölkkiä ostettua (ellei sitten ilman jäänyt Lace vaadi), mutta kyseessä on kuitenkin uusi innovaatio, joka toimii suht hyvin. Mitään tervanjuontia ei tämä testaus ollut.

Guinness Special Export Stout 8,0%

2011-06-03T21:05:00.003+03:00

Olutblogi ilman Guinnessia ei ole uskottava, joten Lace kantoi talouteen pullon supervahvaa stouttia. Pullo unohtui kaappiin melko pitkäksi aikaa, mutta kaivettiin muinoin pääsiäisenä esiin.

Juoma on lähes mustaa ja runsaasti vaahtoavaa. Maussa iskee vastaan mämminen maltaisuus ja kova humalointi. Kokolailla kitkerää juomaa, kaksikko toteaa kevyesti irvistellen. Lace muistelee Guinnessin maistuvan Irlannissa paremmalta. Siihen voi tietysti vaikuttaa, paitsi Vihreän Saaren erityistunnelma, myös se, ettei paikallisissa pubeissa varmaankaan ensimmäisenä eteen tuoda tätä erikoisvahvaa versiota.

Juoma on siis stoutia, mutta onko prosentteja tai humalaa liikaa, kun juoma ei tunnu kahvimaisen paksulta tai pehmeältä, vaan on IPA-maisen kitkerää? Maussa on kyllä eräänlaista liukkautta, ja paahteisiakin sävyjä voi erottaa, mutta kyllä tässä sen verran ”luonnetta” on, että hitaasti lasit tyhjenivät, vaikka 33cl:n pullo jaettiin puoliksi.

”Ehkä tää on jotenkin liian laadukasta meille taviksille”, parivaljakko pohdiskelee, kun juoman hienous ei avaudu, eikä ihan haukkuakaan kehtaisi.

Loïc Raison Cidre Breton Brut 4,5%

2011-05-30T20:15:00.002+03:00

Osasinpa kirjoittaa ton nimen…

Pikkuinen, kierrekorkilliseen pulloon pakattu kuiva ranskalaissiideri nautittiin päivällisen aperitiiviksi. Tuoksu on tavallisen ”oikean” siiderin omenanhaju. Väriltään vaaleahkonkellertävä juoma vaahtoaa siidereille poikkeuksellisesti. Se antaa olutmaisen vaikutelman, koska vaahtoa jää pysyvästi juoman pinnalle, toisin kuin useimmissa siidereissä. Maku on sentään siiderin: raikas, kuiva ja hapahko. Omenainen, muttei kovin vahva, ehkäpä jopa aavistuksen vetinen.

Lacen mukaan vetisyys antaa hivenen miinusta, mutta muuten kyseessä on ok (ruoka)juoma. On tosin todettava, että annoskoko oli hieman liian pieni kovin tarkkoihin analyyseihin, sillä parivaljakko jakoi tämänkin 25 cl:n pullon suomalaiskristillisesti tasan, kuten tapana on.

A. Le Coq Alexander 5,2%

2011-05-26T22:11:00.003+03:00

Lace reissaa jatkuvasti Virossa milloin minkäkin seminaarin vuoksi, ja suomalaiskansalliseen tapaan hän myös tuo lastin juomia kotomaahan. Viime kerrallakin taas kaksi tölkkiä, kanssamatkustajien suureksi ihmetykseksi. Nekin vielä eri juomia.

No, on tämä sentään pintin tölkki, toteaa Mace tuliaisista tarkastellessaan tutun virolaismerkin Alexander-lageria. Joku parempi versio normaalista tämä kai sitten on, tugeva õlu. Kaksikko testaa.

Juoma on vaaleaa, hyvin perinteisen näköistä lager-olutta. Tuoksukin on todella klassinen, hivenen metallinen. Eikä ole makukaan kummallinen, ehkä hivenen keskimääräistä humaloidumpi ja lähes jälkimauton. Alkoholia on sen verran, että se kevyesti jää lämmittämään. Aika vähän maistuu miltään ”erikoiselta”. ”Maistuu oluelta”, puntaroi Mace. Lacen mukaan maussa taas olisikin ”joku kiva lisä” tavalliseen olueen verrattuna. Näillä siis mennään, eikä lukijaparalle jää muuta vaihtoehtoa, kuin käydä itse koemaistamassa juoma. Tää on tämmöstä välillä.

Ecusson Cuvée Spéciale Cidre Bouche Brut 5,0%

2011-05-23T20:28:00.005+03:00

Luonnonkorkilla varustettu juhlasiideri, jonka aukomisessa tarvittiin taas Lacen rutiinia. Aikaisemman yllättävän korkinpamahduksen muistaen Mace piiloutui miehekkäästi olohuoneen nurkan taakse ja kurkki sieltä keittiöön, jossa Lace kamppaili pullon kanssa. Naiset ja lapset ensin, on tämän miehen motto. Ecussonin korkki osoittautui kuitenkin suutariksi eikä pamahtanut lainkaan, joten vanha loppasuu oli kiireesti osittelemassa pulloa kahteen lasiin. 75cl:n pullokoko mahdollisti vielä ns. santsimukillisenkin.

Väri on olutmainen ja tuoksu voimakkaan happamen omenainen. Maku taas on melko lyhyt, kuiva eikä kovin hapokas. Ei kuohu eikä juuri poreilekaan. Taas näitä mehumaisia ruokasiidereitä siis. Maultaan ei ole suuta kuivaava eikä hapan, ja vaikka ei ehkä ole ”seurustelujuoma”, saatikka mikään terassijuoma, niin tomaattijuustobroilerin ja kasvismuusin kanssa teki hyvin kauppansa. Ruoka oli muuten Lacen mukaan ”erilaisesti tehty” kuin aikaisempi, samanniminen ruoka , jota nautittiin taannoin Sheppy’s siiderin kanssa. Mutta yhtä hyvää.

Golden Cap Sparkly Blanc Demi Sec 4,5%

2011-05-19T22:39:00.005+03:00

Golden Capin yritys skumppamarkkinoille, joita Olvi on dominoinut, öö…Skumpallaan . Lähes väritön ja vaahdoton juoma tuoksuu miedon makealta kuohuviiniltä. Testaajana toiminut Mace tiesi maunkin jo etukäteen: puolimakeaa kuohuviiniä limsamaisella otteella. Olvin Skumppaan verrattuna, tosin pelkästään muistikuvien varassa arvioituna, makeampi/siiderimäisempi/limsamaisempi. Alkoholin mausta ei ole tietoakaan, ja periaatteessa tätä voisi yhtä hyvin myydä ”siiderinä” tai ”long drinkinä”.

Ei tästä kovin pahasti pysty sanomaan. Juoma on raikasta kesäjuhlajuomaa, joka ei nouse juhlien kohokohdaksi, mutta täyttää tehtävänsä ennen morsiamenryöstöä. Kuin hääkakku vanhanpiian lautasella, juoma jättää kevyesti tahmaisen tunteen suuhun muistoksi nopeasti tyhjentyneestä lasista.

VK Kick Blue Alcoholic Mix 4,0%

2011-05-16T23:17:00.003+03:00

Muovilla päällystetty 275ml pikkupullo Englannista, jonka sisällys onkin taas ihan uusi innovaatio: puolet olutta, puolet hedelmälimsaa! No just… tämmöstä mä oon aina halunnu.

Mace korkkaa pullon ja havaitsee äitelän vadelma-karamellisen tuoksun. Lasissa vaaleankellertävä juoma ei vaahtoa lainkaan, eikä kyllä juurikaan oluelta näytä. Ei maistu liioin: suuntäysi juomaa tuottaa oudohkon energiajuomaan tai Pommac-henkisiin juomiin viittaavan tahmean, mutta suuta kuivattavan maun. Olutta ei havaitse hyvällä mielikuvituksellakaan. Suuhun ja nieluun kertyy tahmeaa limaa, tekee mieli huuhdella suu vedellä.

Aika kummallinen sekasikiö tämä. Kyllä ihmetellä täytyy, jos tämä on hyvä bisnes, kun litrahintakin on sen verran kova. Kaikkea sitä maailmassa on, toteaa Mace, kun lopulta saa juoman juotua. Pääkin alkoi särkemään jo ennen kuin pullo oli tyhjä. Tiedä sitten johtuiko mausta vai hajusta.

Neuzeller Kloster-Bräu Kirschbier 4,8%

2011-05-11T22:15:00.000+03:00

Karvan verran Alkon tavaraa (4,8%) tämä suorastaan taivaallisen hyväksi etiketissä kehuttu kirsikkaolut. No, suuret sanat eivät suuta halkaise, eikä parivaljakko ole mainosmiesten vietävissä. Siispä juoma otetaan kovaan testaukseen.

Pullo aukaistaan ja sisältö kaadetaan laseihin. Väriltään vahvanpunainen ja vähäisesti vaahtoava olut ei tuoksullaan paljasta mitään erikoista, vaan haju on normaalin oluen.

Lace ensikulauksesta: ”Hyvää!”

Mace (kyynisesti ja ilottomasti naurahtaen) : "No jaa…"

Juoman erottaa olueksi, mutta makea mehumaisuus kuitenkin tunkee alta. Mace hiukan vierastaa koko kirsikkaolut-ajatusta, hänestä kyseessä on outo makean viinin ja oluen sekoitus. Mutta Lace, joka eittämättä on Kaksikon kansainvälisempi osapuoli, (oli Virossakin juuri! (tosin sa unohtit sun valkonen farkku)) tuumaa Neuzellerin mukavaksi juomaksi.

Westons Premium Pear Cider 4,5%

2011-05-08T23:32:00.004+03:00

Äitienpäivän päätteeksi Lace avaa pienen pullon Westonia. Pullo hyppäsi Lacen ostoskärryihin marketin hyllyltä, joten tällä kertaa prosentteja on reilusti totuttua Weston-tasoa vähemmän. Vasta pulloa avatessaan Lace tajuaa ostaneensa päärynäsiideriä. Mutta ei pidä antaa ennakkoluulojen haitata joten reippaasti vaan korkki auki!

Pullo istuu muotoilunsa puolesta käteen kuin valettu, joten Lace ei turhaan ryhdy etsimään lasia, suoraan pullon suusta vaan reippaasti! Jos sanaa päärynä ei olisi huomannut etukäteen, olisi ensimmäinen kulaus tuottanut suuremmankin pettymyksen. Ei, ei tämä päärynä vaan oikein pelitä siiderissä. Lace ei saa kiinni makua, joka siideristä tulee mieleen, mutta jotain ei-niin-hyvänmakuista se muistuttaa. Siideristä jää kieleen makea tuntu, vaikka etiketissä luvataankin, ettei makeutusta ole lisätty. Toista kertaa tätä ei osteta, toivottavasti Mace ei halua tehdä omaa testaustaan. Tai saahan tuo tehdä, mutta Lacelle riitti tämä pullo.

Mutta yllättäen yksi aiempien westonien kanssa koettu asia toteutuu jälleen: hyvin hujahtaa hattuun, vaikka prosentteja on tällä kertaa kovin vähäisesti.

Miller's Genuine Draft 4,7%

2011-05-06T20:25:00.001+03:00

Usalaista olutta vaihteeksi. Lace loi esteetikon katseensa kohokuvioituun pulloon ja etikettiin, ja nyökytteli hyväksyvästi: tyylikästä ja rock-henkistä. Mitä sitten löytyy pullon sisältä? Ainakin kevyesti erikoinen, hivenen makeahko tuoksu. Hmm? Etiketin tavaus tuo ilmi, että oluen aineksena on mallassokerisiirappia. Alkaa mennä mielenkiintoiseksi.

Vaaleaa olutta särvitään uudella mielenkiinnolla. Maku on hyvin lyhyt, ja siinä toden totta tuntuu kuin kevyt makea vivahde taustalla. Jälkimakua ei käytännössä ole, muutenkin juoma on kyllä amerikanherkkua: raikasta, mutta mautonta. Hyvin helppoa juotavaa hellepäivän janojuomaksi, ja makeahko vivahde luo oman luonteensa oluelle, mutta siitä huolimatta Miller’s on jotenkin turhan olematonta. Loppupeleissä juoma ei hirveästi sytyttänyt, jos kohta ei kauhistuttanutkaan.

Tämän juoman tietoja Suomen Virallinen Kaksikko etsiskeli netistä saakka, ja Miller’sin kotisivuillekin eksyttiin. Siellä juoman miehekästä luonnetta kuvaavat mainoslauseet herättivät kevyttä hilpeyttä. Törmättiin myös jollekin kilpailevalle mikä-lie –olutarvostelusivulle, missä joku oli lausunut arvioinnikseen, että Miller’s on pahinta olutta, mitä hän on lasiinsa kaatanut. Eipä ole paljon ryypännyt se henkilö.

Bohemia Regent Prezident Lager 6,0%

2011-05-04T20:21:00.005+03:00

Juhlava tsekkilager nautittiin keltaisen kanakeiton kera. Juoma on vaalea, ja vaahtoaa kevyesti, eikä vaahto säily kovin kauaa. Ensimmäinen suutuntuma saa Lacelta ylistystä, hän käyttää termejä täyteläinen, jopa tumman oluen kaltainen. Mace on kommenteissaan hieman varauksellisempi.

Jälkimaku on kitkerähkö ja alkoholin lämpö leviää suht mukavasti. Prezident on melko vahvasti humaloitu, ja Macen makuun alkoholia ehkä turhankin paljon. Hyvinhän tämä juotua tuli, kun on kuitenkin ihan ”normaalia” lageria. Mitään erityisen tunnistettavaa tai erikoista maussa ei lopulta ole. Presidentillinen juoma toimi pääsiäiskeiton täydentäjänä eikä pilannut tunnelmaa. Ei kyllä sillä hinnalla saakaan pilata.

Uusintana: High Coast 4,6%

2011-05-01T13:25:00.004+03:00

Pari kuukautta sitten Mace sortui jälleen kerran yksinäiseen testailuun. High Coast ei onnistunut viettelemään miehen makuhermoja. Lace, joka ei vanhuuttaan enää pysy perässä näissä Macen testeissä, oli ostanut tölkin High Coastia pääsiäisen suurta testikimaraa varten. Koska mitään tarvetta syvälliseen analyysiin ja tarkkoihin muistiinpanoihin ei ollut, kaksikko otti oluen saunajuomakseen.

Sihahdus ja ensimmäinen kulaus. "Täähän on itse asiassa ihan hyvää" toteaa Mace. Olut maistuu myös Lacelle. Semmoinen sopiva maku, sopii saunajuomaksi ja muutenkin - noh, oikein hyvää. Macelle tässä riittää ihmettelemistä, koska hänen oman testinsä tulos ei ollut mitenkään kiittävä. Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että oluen makuun vaikuttaa erittäin paljon myös seura: ei pitäisi miehen yksinään kitata kaljaa ;-p

Vakavasti puhuen, näinhän se on. Makuun vaikuttaa tilanne, se mitä on hetkeä aikaisemmin kenties syöty, oma vireystila jne. Sen tähden joskus on ehkä ihan hyvä antaa juomalle toinen mahdollisuus.

La Bolée Bretonne Cidre Bouche Bio 4,0%

2011-04-28T22:48:00.005+03:00

Ja lisää ranskalaissiidereitä, ilmeisesti luomuna. Juhlavaan luonnonkorkkipulloon pakattu, ja melko juhlavan hintainenkin juoma otettiin käyttöön huoneenlämpöisenä, koska se ei mahtunut jääkaappiin ja unohtui pöydälle. Etiketistä yritettiin tavata ”dans un local tempéré et de le servir frais, mais non glace”, josta pääteltiin ranskan kieltä hiukkaakaan osaamatta ja silkalla intuitiolla, että kylmänä, muttei jäisenä pitäisi nautiskella. No, ei se nyt ihan lämmintä sentään ollut.

Lace avasi korkin, joka pamahti niin, että muistiinpanoja kirjoittavalta Macelta meinasi tulla edellinen siideri housuihin. Henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin.

Ulkonäöltään La Bolee jne on paljolti Cidraien oloinen, ja siinä on täyteläinen, lähes punaoranssi väri. Maku on kevyempi, ei ihan niin tahmainen tai täyteläinen. Saattaisi toimia hyvin ruokajuomana, kaksikko mietiskelee. Pullokokokin sopii pikkasen pidemmällekin aterialle eikä prosentteja ole liikaa.

Juu, tää on hyvää. Puolikuiva maukas oikea siideri. Ja toimii myös Mignon-munan kanssa.

Cidraie Typé et Fruité 4,0%

2011-04-26T22:10:00.006+03:00

Sitten oli vuorossa puolikuiva ja alkoholipitoisuudeltaan laimea ranskalaissiideri. Pullo tuli tyhjennettyä nopeasti, joten pahasta elämyksestä ei ollut kyse. Ei se tosin ollut mikään iso pullokaan. Tarjoilulämpötila oli nyt hyvä, sillä juoma juotiin jääkaappikylmänä, kuten etiketissä kehotetaan.

Juomassa on makea, viinimäinen haju, mutta maku ei, ehkä onneksi, ole liian makea. Hieman mehumainen (Macen termein ”juissimainen”) vaikutelma, ei kovin hapokas, alkoholi ei maistu ja siksi Cidraie onkin hyvin helppoa janojuomaa. ”Kovin tätä mielellään juo”, sanoo Lace ja hörppii lasinsa pikavauhtia. Macellekin juoma maittaa selvästi edellistä Sheppya paremmin.

Lacen yhteenveto: ”Suositellaan tyhmien makeiden tyttösiiderien juojille” matkalla kohti ”oikeita siidereitä”. Päätöksestä ei voi valittaa. Tai ainakaan se ei vaikuta mihinkään.

Sheppy's Organic Cider 7,0%

2011-04-24T21:11:00.003+03:00

Pääsiäisen suurtestaus käynnistettiin brittiläisellä väkevällä luomusiiderillä. Valittaen täytyy todeta, ettei kaksikon testikunto ollut odotusten mukainen: kaikkia testattaviksi hankittuja ei saatu pyhien aikana kumottua, vaan arvostelut siirtyvät tulevaisuuteen. Huomaamme olevamme keski-ikäisiä.

No, siihen Sheppyyn palataksemme. Pullonsuusta uhoaa melkoisen ”tuju” haju, ja väri on voimakas siman väri, joka vivahtaa melkein oranssiin. Juoma kuohuu ja kuplii kauniisti. Maku yllättää: sitä on vähän. Tuoksu lupaa paljon vahvempaa aromia, mutta suuhun siirtyy kuiva, hapan ja kummallisen vetisen mauton bukee. Jälkimakuakaan ei juuri löydy, eikä alkoholia liioin.

Onhan tämä helppoa juoda, mutta juoma vaikuttaa siltä kuin olisi koristeomenista kotikonstein puristettua mehua. Vähäinen, mitätön, laimea, plassu ja kevyesti vetinen olivat kaksikon käyttämiä termejä Sheppyä maistellessa. Toiset lasilliset menivät Lacen loihtiman tomaatti-vuohenjuustobroilerin ja parsa-&kukkakaalimuhennoksen kyytipoikana ja tällöin juoma alkoi toimimaan paremmin. Ehkäpä siidereitä pitäisi Suomessakin harkita myös ruokajuomana?

Oli miten oli, Sheppy’s jätti hieman pettyneen ja oudoksuvan fiiliksen. Mace ei uskonut juoman prosentteihin edes, niin laimealta juoma maistui.

Nikolai vaalea Lager 4,7%

2011-04-20T13:49:00.001+03:00

Sinebrychoffin parasta antia, ainakin heidän omasta mielestään. Panimomestarin erikoisolut sisältää tölkin mukaan 20% enemmän mallasta kuin muissa lagereissa, ja siitä johtuen kuulemma hyvä maku. Katsellaan ja maistellaan.

Oluessa on pysyvä paksu vaahto ja metallinen oluen tuoksu. Väri on täyteläinen ja vaikkapa Euroshopperiin verrattuna paljon runsaampi. Maussa mallas kyllä erottuu, mutta ei nyt voi erityisen voimakkaan makuiseksi kutsua kuitenkaan. ES:n verrattuna maku jää paremmin suuhun ja nieluun, ja alkoholikin tuntuu tulevan enemmän esiin.

”Eiks joku Karhu maistu ihan tältä”, miettii testaajamme Mace ja yrittää pinnistellen havaita maussa jotain erikoista tai mainitsemisen arvoista. Ei oikein onnistu: lager mikä lager. Jonkinlaisen lämmön jättää rintaan ja sen verran jälkimakua, että olutta tietää juoneensa vielä minuuttien päästäkin.

Sarjassamme ”ihan hyvää”, mutta onko tarpeeksi hyvää että on euron kalliimpaa kuin Euro Shopper? Maista ja päätä itse.

Pääsiäinen lähestyy

2011-04-18T23:14:00.004+03:00

Piinaviikon alkajaisiksi esittelemme kaksikkomme pääsiäisjuomavalikoiman:

Vielä pari piinaavaa päivää ennen kuin iloiset veijarimme pääsevät saman katon alle ja korkkaavat ensimmäisen testattavan. Pääsiäisohjelmasta ei siis ole puutetta, kolme siideriä ja viisi olutta. Luvassa varmasti enemmän riemua kuin passiota. Pysykää siis kuulolla!

Otto Mustikka lonkero 4,7%

2011-04-16T21:36:00.007+03:00

Pitkän ja tiiviin lauantaisen työpäivän päätteeksi uupunut Lace raahautuu lähikauppaan, joka ystävällisesti on auki klo 23 asti. Kello lähenee yhdeksää, joten kauppa on täynnä lauantaikaljojaan ostavaa nuorisoa. Lace puikkelehtii hyllyjen välissä ja saa kerättyä kärryyn tarvitsemansa.

Asettuessaan pitkän kassajonon hännille Lace katselee siiderihyllyä haikeana. Jotain piristystä työn raskaan raataja nyt kyllä ansaitsisi. Vaan kello ranteessa näyttää kiperästi 20.57. Ehtisikö Lace siis kassalle ennen yhdeksää, sen jälkeen kassakone armottomasti ei enää alkomahooleja suostu laskuttamaan. Jonon pituutta katsoessaan Lace alistuu kohtaloonsa. Vaan katso! Hänen siinä jonottaessaan saapuu viereiselle kassalle reipas tyttönen ja avaa kassan uupuneille jonottajille. Tämä on Lacelle merkkinä ja hän sujauttaa kärrynsä näppärästi uuden jonon kakkoseksi ja kipaisee äkkiä nappaamassa hyllystä ensimmäisen käteen osuvan tölkin. Tällaisen:

Lace kiirehtii kotiin ja nappaa tölkin, joka on muovikassissa ja avaa sen. Parin kulauksen jälkeen on aika pysähtyä tutkailemaan makua. Mustikkaista, kyllä. Lonkerossa on selkeä mustikan maku. Siitä Lace ei ole heti varma, maistuuko enemmän se mustikka, joka nakataan mättäältä suoraan suuhun, vai se mustikka, joka löytyy pakastimen pussista, jossa mustikoiden lisäksi on aina myös yksi havunneulanen ja pala mustikanlehteä. Aikansa maisteltuaan Lace päätyy jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Hyvältä maistuu. Juoma ei ole makea - lonkeroiden ei kai kuulukaan olla makeita - joten se sujahtaa oikein sujuvasti Lacen kurkusta alas. Tulee sellainen olo, että sai juuri sitä mitä oli ostanutkin: mustikan makuista alkoholijuomaa. Tätä juo mielellään toistekin.

Euro Shopper Lager 4,5%

2011-04-12T21:55:00.006+03:00

Back to basics. Halvimman mahdollisen oluen tittelistä kisaava ja taatusti olutkerholaisten karttama juoma on Macen kaappiin livahtanut aina silloin tällöin. Hintansa vuoksi tietenkin, mutta makukaan ei ole pahimmasta päästä. Virallinen arvostelu juomasta on kuitenkin näihin päiviin asti puuttunut. Se kirjoitetaan nyt.

Virossa valmistettu ja jollain lailla epätyypillisen väriseen tölkkiin pakattu olut on hyvin vaaleaa, hiukan "laimean" väristä. Vaahto on "terve", suht runsas, mutta ei kovin pysyvä.
Maku on kevyt lageroluen maku, jossa on hyvin vähän jälkimakua. Tai oikeastaan mitään makua. Ei kuitenkaan Gold-oluiden tapaan "liukas" tai vedenkaltainen, vaan puraisee hyvin kielellä. Ja parempihan mauton on, kuin pahan makuinen, eikö?

Tämä vähäisesti humaloitu, raikas peruskalja täyttää hyvin toiveet: halpaa olutta. Ei tällä snobbailemaan pääse, mutta kummasti vaan laskee alas huomattavasti helpommin kuin joku 4 euron IPA. Laskee teilläkin, ette vaan kehtaa tunnustaa.
Parempaa kuin Lidlin halpikset ja normaalimman makuista kuin Pirkan sininen. Käytän ja suosittelen varauksin.

EDIT: no, nyt vappuna kun tässä yksinänsä maistelee, niin onhan tämä kieltämättä jotenkin vetisen ja laimean makuista... mutta on se halpaakin, 2,88e/litra.

Liberté Lime 4,5%

2011-04-07T22:03:00.002+03:00

”Maustetusta hedelmäviinistä valmistettu limetinmakuinen juomasekoitus” Lidlin hyllyltä. Limuviinaa siis. Tuoteselosteen mukaan sisältää peräti seitsemää eri marjaa tai hedelmää. Tyhmempi luulisi, että limenmakuiseen juomaan riittäisi pelkkä lime. Mace testaa, kuinka sekoite toimii.

Lähes koko päivän kestäneen siivousurakan päätteeksi 275cl:n pikkupullo tyhjeni melkein kertahuikalla ihan janojuomana. Maultaan juoma on aivan kuin sitruunalimsaa. Ihmetytti oikein, miten alkoholi olikin osattu niin tyystin häivyttää mausta. Aika ”vaarallistahan” tällainen on jos litrakaupalla alkaa kippaamaan, mutta jos Spritesta diggaa, niin hyvältähän Liberté maistuu. Ja turhan kallis litrahinta toisaalta pitänee nuorison erossa yliannostuksista.

Tahmea mutta raikas, makea ja pääasiassa sitruksinen ja erittäin helppoa juotavaa. Näppärä kierrekruunukorkki aukeaa käsivoimin vääntämällä. Lajissaan hyvä ja harmiton janojuoma.

Karlens GT katajanmarjalonkero 4,7%

2011-04-03T23:30:00.003+03:00

Tämän juoman Macen kaveri kehui karmeaksi, joten mielenkiinto heräsi, ja kun Lidlissä juoma oli lisäksi tarjouksessa, niin purkki löysi tiensä jääkaappiin. Lace ei ehtinyt tätä juomaa testaamaan, mutta Mace hoiti homman vuosien rutiinilla.

Juoma on täysin väritön ja vaahdoton. Avatessa nenään työntyy pistävä katajanmarjan aromi, joka kuitenkin pian laimenee epämääräiseksi aavistukseksi. Mikään paha tuoksuhan tuo ei ole. Maku taas on kuiva ja kitkerähkö, lähinnä tonic water –henkinen. Katajanmarja on erotettavissa erityisesti juuri ennen maistamista jonkinlaisena maun ja hajun yhteenliittymänä. GT ei varmasti maistu jokaiselle, mutta Mace tavallaan tykkäsi.

Tämä Karlens ei ole firman aikaisempien testattujen tapaan makea, vaan hapahko, kuin Russian Wateria katajanmarjalla ryyditettynä. Jollain lailla jännä maku, joka kohosi vanhan loppasuun asteikolla yllättävän korkealle. Juomasta puuttuu teinimäisyys, vaikka täyttä limsaahan tämä kuitenkin on. Silti, tätä voisi ihan juoda toistekin kyllä.

Nøgne Ø Brown Ale 4,5%

2011-03-30T21:04:00.001+03:00

Lace kulkee kaikkialla vahtien silmä kovana uutta testattavaa. Töölöläisen Anton & Antonin luomukaupan ikkunasta haukankatse tavoitti kaksi norjalaista olutta, jotka oli pakko hakea maistettaviksi, olisihan se taas uusi valloitettu olutmaa.

Ensimmäisenä tulikokeeseen laitettiin ruskea Ale. Pullossa kehotettiin antamaan sakan laskeutua pohjalle. Tämä vaatimus tuli varmasti täytettyä, sillä pullot unohtuivat Macen jääkaappiin yli kuukaudeksi. Taannoisen kuuden tunnin Ikea-reissun jälkeen niin parivaljakko kuin aikakin olivat kypsiä vuonojen kutsulle ja ensimmäinen pullo otettiin pöydälle lämpenemään. Tarjoilulämpötila kun oli peräti 12 astetta.

Olut vaahtoaa komeasti, ja hieman tumma ja pumpulimainen vaahto myös pysyy pitkään. Tuoksuu aavistuksen kahville, ja värikin on kaunis tumma ruskea. Ensimmäisten kulausten maku lupailee Macen mukaan jopa kahvilikööriä, minkä jälkeen nielaistessa tulee kuitenkin kitkerähkö jälkimaku. Herkkusuut totesivat alkumaun olevan lempeä, jälkeenpäin raa’an kahvipapumaisen kitkerä. Hieman ”väljähtäneen” oloinen, ei juuri kihelmöi eikä puraise.

”Periaatteessa aika mielenkiintoinen”, tuumaili kaksikko. Macen mieleen oli erityisesti tuoksu. Nimeä hän kuitenkin ihmetteli. Nöökneöö. Jeg heter Peter.

Golden Cap Winter Apple Cider 4,7%

2011-03-29T21:01:00.002+03:00

Talvi jatkuu vaan, joten vieläkään ei päästa talvijuomista eroon. Macen silmään osui marketissa edukas 44cl pikkupullo tätä suomalaista kaneliomenasiideriä, ja se päätettiin laittaa tiukkaan yhteistestiin.

Juomassa on selkeä kanelin tuoksu, joka on varsin onnistunut verrattuna vaikkapa Karlensin vastaavaan keitokseen. Lacen mukaan tuoksu on jopa glögimäinen. Väriltään Golden Cap on punertavankellertävää ja useimpien siiderien tapaan vaahdotonta. Kaneli maistuu myös maussa; Lace piti edelleen kiinni glögi-fiksaatiostaan, mutta Macen mukaan juoma ei glögimäisyydessään yllä Olvin Glögisiiderin tasolle. Omenasiideri maistuu kuitenkin läpi sopivasti, ettei vallan joulunalustunnelmiin ajauduta. Ei ole kovin makeaa, eikä muutenkaan mitään teinijuomaa. Raikkaampaa kuin jouluglögi ja ihan kivaa (talvi)juomaa. Kevyesti positiivinen ylläri.

Crowmoor Unfiltered Dry Apple 4,7%

2011-03-23T22:54:00.011+02:00

Mace-mokoma on varsin hyvin kunnostautunut yksinäisillä maisteluhetkillään, joten Lacekin päätti olla reipas tyttö ja testata ihan omin voimin tölkin siideriä. Aiemmat kokemukset Crowmoorista ovat olleet hyviä.

Tämä mainostaa siis olevansa englantilaistyyppinen, kuiva omenasiideri. Omenamehusta osa on suodattamatonta, ja maku toikin mieleen mehuasemalla puristetun omenamehun, jota Lace joi lapsena erittäin paljon. Mutta siis että kuiva omenasiideri? Pikemminkin juoma oli medium dry, hetkittäin suussa tuntui lähes makea maku. Crowmoor maistuu hyvältä, maku vain oli ristiriidassa sen kanssa, mitä tölkin kyljessä luki. Joten kyllä Lace juo tätä toistekin, vaikkapa samalla kertaa kun maistattaa juomaa Macella.

Juhlasiideri: Thatcher's Katy Medium Dry Cider 7,4%

2011-03-20T21:45:00.001+02:00

Myös juhlasiideri otettiin Alkon valikoimista. Valinta ei ollut vaikea, sen verran hyvin Alkon kuivat siiderit on jo tullut maisteltua. Kaiken kaikkiaan kuivan ja puolikuivan siiderin ystävä ei liikoja vaihteluja lasiinsa löydä. Makeita tyttösiidereitä kyllä riittää, mutta niitä me emme tue.

Vaan löytyi hyllystä siis vielä jotain, mitä ei ole ehditty maistaa: Thatcherin valmistama vahva Katy-siideri. Englantilaisen valmistajan Old Rascal on jo aikaisemmin testattu.

Juoma kuplii kauniisti ja pitkään, kuohuu, muttei vaahtoa. Kaunis, hieman olutmainen väri, ja tuoksussa kevyesti alkoholista omenaa.

Maussa kaksikko havaitsi myöskin alkoholin terävyyttä, ja vaikutelma on jotenkin väkevä ja viinimäinen. Onhan prosenttejakin reippaasti, mutta tässä juomassa ne maistaa. Jälkimaussakin alkoholi lämmittää, lisäksi Macen mielestä siinä on joku kevyt kitkeryys, mitä ei oikein taas osattu kuvailla. Suuhun jää tahmea, mutta kitkerähkö fiilis.

Kaksikko tyhjensi Katy-lasinsa melko hitaasti, eikä tästä juomasta tullut kummankaan suosikkia. Lace sai lasinsa nopeammin loppuun, ja alkoi sen antamilla voimilla laatia päivällistä (mistä kyllä tuli olosuhteisiin nähden hyvää). Ei ihan perussiideriä tämä. Siinä on oma luonteensa, mutta se luonne on jotenkin turhan kesytön. Hieman vaikeasti lähestyttävä siideri. Ja tavikselle lähestymistä haittaa entisestään 4,50 euron pullohinta.

Juhlaolut: Ayinger Frühlingsbier 5,5%

2011-03-20T21:30:00.001+02:00

Kun katsoo elämää taaksepäin, tulee usein todenneeksi: eipä olisi silloin arvannut että...

Kaksi vuotta sitten Mace ja Lace eivät osanneet kuvitellakaan, että jonain päivänä he maistelevat oluita ja siidereitä yhdessä. Moni muukin yhteisen elämän asia oli silloin vielä molemmilta hämärän peitossa.

Vuosi sitten alkoi yhteinen bloginpito . Se alkoi ennen kaikkea Lacen hassusta päähänpistosta. Nyt, vuotta myöhemmin, Mace huolehtii bloginpidosta ahkerammin kuin Lace. Juomisesta molemmat kantavat huolta tasavertaisesti ;) Vuoden aikana on väsätty noin 120 blogikirjoitusta, ja koska lähes jokaisessa on kerrottu maistellusta juomasta, keskimäärin olemme siis nautiskelleet noin joka kolmas päivä. Ei hassumpaa.

Juhlan kunniaksi piti tietenkin maistella juhlajuomia. Juomien hankinta jäi Lacen tehtäväksi, ja hän suuntasikin tutkimaan Alkon valikoimia. Pitkällisen ja tarkan harkinnan jälkeen - ehei, vaan heti sisälle tullessaan Lacen silmät iskivät kiinni tähän:

Täydellinen etiketti kuvaamaan Lacen ja Macen yhteistä elämää! Onneksi hieno etiketti oli olutpullon kyljessä, joten Lace poistui pullo mukanaan kassan kautta.

Ja kotona maistettin.

Juoma vaahtoaa kaadettaessa hirmuisesti, ylös ja ulos lasista. Kevyt sakka kertoo juoman olevan suodattamatonta, mutta on kuitenkin melko kirkasta. Lopuksi aika isot kokkareet löytyivät kuitenkin Macen lasin pohjalta. Jälkeenpäin vasta huomattiin, että oikeaoppinen tarjoilulämpötila olisi ollut peräti 12,8 astetta, mutta janoiset loppasuut vetivät oluen naamariin suoraan jääkaapista. Me ei olla turhantarkkoja.

Juomassa on suht voimakas humalointi, ja se on jotenkin pils-henkinen juoma. Ei siis tummaa. Papereihin päätyi maininta ”ihan juotavaa”, mutta suurempaan juhlaan ja riemunkiljahduksiin ei ollut aihetta. Makua ei myöskään osattu kovin tarkasti kuvailla. 3,29 euroa puolen litran pullosta on kyllä turhan paljon tämänkaltaisesta juomasta, joten ensi vuonna kaksikko kyllä ostaa jotain muuta.

Olvi Jouluolut 4,7%

2011-03-16T21:27:00.001+02:00

Taas otetaan Olvia. Emme ole (valitettavasti) saaneet mitään sponsorointia Iisalmesta päin, vaan Olvin laaja valikoima ja hyvä saatavuus tässä maankolkassa ovat syynä heidän tuotteidensa useaan esiintymiseen testauksissa.

Joulu meni jo; sen huomasi Macekin, joka tonttuilee ympäri vuoden. Mutta kun oli tarjouksessa, niin pitihän sitä, yksi tölkki. Vanha visukinttu ei voinut vastustaa tumman juhlaoluen kutsua. Joulutunnelmaan pääsemiseksi tölkki varustettiin kuvausta varten asiaankuuluvalla päähineellä. Kuusta ei kuitenkaan tuotu sisään, vaan se sai edelleen jäädä terassin pöydälle. Kyllä me jo siitä koristeet ja valot otettiin pois, älkää huoliko...

Kauniin tummanruskea ja meripihkamainen juoma sai väristään kiitosta erityisesti Lacelta, ja maultaankin se oli vanhan irkkuviskisiepon mieleen. Macen suussa suoraan Royal Dutchin perään otettu ensikulaus hiukan ”riiteli”, mutta kyllähän tähän makuun kuitenkin pääsi kiinni. Jouluolut tarjoaa kevyttä mämmistä maltaisuutta, mutta kuitenkin helppoa juotavaa. ”Mukavaa”, totesi Lace. Tyytyväisenä makustellen kaksikko suuntasi odotuksensa kohti tulevaa kevättä.

Royal Dutch Post Horn Lager 4,5%

2011-03-14T23:23:00.002+02:00

Tämän oluen tuoksusta Lacelle tuli mieleen baaritiski. Semmoinen monissa liemissä uitettu ja nukkavieru, mutta kotoinen.

Juoman vaahto on aika nätti, muttei kovin pysyvä, vaan laskee nopeasti. Niin laskee juomakin juotaessa: Post Horn on maultaan raikasta janojuomaa, jota on helppo nauttia. Melko vähäisesti humaloitu, kevyesti jää alkoholi henkeen lämmittämään. Tämä hyvä, tavallinen lager oli kaksikon mieleen, koska kyseessä on niin perusolut kuin olla ja voi. Tuttu kuin lähikuppilan baaritiski (tosin, koska kumpikaan testiryhmästä ei baaritiskejä juurikaan harrasta, heidän täytyy vain käyttää kieltämättä runsasta mielikuvitustaan tunnelman saavuttamiseksi).

Loppasuut kritisoivat kuitenkin 44 cl:n huijarikokoa. Hiukan meinaan ottaa päähän tämä pakkausten pienentäminen hintaa laskematta. Turha luulla, ettei huomattaisi. Kyllä me huomataan.

A. Le Coq Double Bock 7,0%

2011-03-09T22:56:00.003+02:00

Lacen vironreissun viimeinen tuliainen oli pikkutölkki tanakkaa tuplapukkia, jolta odotettiin melko potkivaa makuelämystä, koska prosentteja oli peräti seitsemän.

Juoma on kirkas, vaalea lager, jossa kaunis vaahto. Maku yllätti: se ei ole ollenkaan niin päräyttävää kuin etukäteen kuviteltiin, vaan maku on täyteläinen ja hyvä lagerin maku. ”Tää on oikein hyvää ja täyteläistä”, virkkoi Lacekin. Muita määritteitä maulle olivat mm. ”monipuolinen” ja särmikäs, mutta puhdas. Kyseessä ei siis ole mikään viinanmakuinen IVB-laivakalja, vaan hyvinkin helposti juotava ja maistuva olut. Prosentit eivät maistu, mutta vaikutuksen huomasi, etenkin kun Keisari oli litkitty pohjalle.

Alkoholia voisi olla juomassa vähemmänkin kaksikon mielestä, mutta ehkä sillä on oma osansa Double Bockin miellyttävään kokonaisuuteen kuitenkin. Tätä voi huoletta Virosta rahdata, eikä maksa paljon.